Varjokuvan esiintyminen näillä leveyspiireillä ja itä/keskiosassa maata on harvinaista, joten vaihtoehtoja ei ole, jos aikoo saada sielunsa täyteen heidän musiikkiaan.

Kyseessä olivat siis naistentanssit, joista aikaisemmin pidin, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommaksi hakijaksi tulen. Niin kävi nytkin. Alkuvalssille hain tuttua nuorta miestä. Oli vain muutama pariskunta paikalla ja pari kolme vapaata miestä. Sitten hainkin seuraavan kerran tasan tunnin päästä. Ajatuksissani olin hakemassa, kun kappaleet alkoivat soida, mutta käytännössä herrat olivat haettu ennen kuin ennätin ottaa askeltakaan. Siinä meni polkat ja muut kuunnellessa. Siis luovutin muutaman yrityksen jälkeen.

Eteisessä seistessäni ensimmäisen setin jälkeen mietin, että kotiin lähtisin, jos joku muu orkesteri olisi paikalla, mutta nyt kuuntelen poikien soiton loppuun. Olenhan aina sanonut, että heitä kuuntelen vaikka syömättä ja juomatta yhden illan, jos tanssimaan en pääse. Nyt oli sellainen paikka ja hetki. Onneksi kuitenkin ryhdistäydyin seuraavan setin alkuun ja kai osuutensa oli rumpali Kyöstillä, joka tuli juttelemaan. Sain onnitella tuoretta isää ja vaihdettiin kuulumiset.

Toisella setillä sitten päätin toimia niin kuin yleiseksi käytännöksi on mennyt eli hakea ennen seuraavan kappaleen alkua ja parhaassa tapauksessa siinä keskellä lattiaa vain vaihto. Seuraavat kaksi tuntia tein parhaani ja ei monta kappaletta jäänyt väliin. Oli pakko jouda välillä, sillä vaikka tänä kesänä on pusero kastunut jo seisoessakin, niin tässä tanssipaikassa oli saunamaisen kuuma olo ja ilma oli kostean seisova. Naureskelimme, ettei etukäteispehmennyksiä tarvita lihaksille eli revähtymiä ei voi pehmenneisiin lihaksiin tulla.

Vaikka ne polkat jäivät, niin ihmeen kaupalla pääsin tuttuni kanssa jenkalle ja masurkalle. Eri lajeja tuli tanssittua ja ihan hyviä herrat olivat. Taas muisti petti kahden herran kohdalla. Toinen hymyili kuin aurinko ja mietin, että missähän sitä oli tanssittu. Kuulemma Rauhalahdessa Kuopiossa tässä alkukesästä ja palasihan se muisti. Herra lukee palstaa. Oikein hyväjalkainen Helsingin seudun mies oli lomamatkallaan. Suosittelin loppuviikoksi parhaat tanssipaikat. Saa nähdä, miten neuvot menivät perille. Toinen herra oli Kukonhiekassa lauantaina ja katselin häntä jo siellä, mutta en taaskaan muistanut. Herralla oli solmio kaulassa, kauluspaita ja istuvat farkut jalassa ja tanssitaito hallussa. Hän tuli juttelemaan juomatauollani ja selvisi, että olimme tanssineet monta kertaa aiemmin, kun muistin sitten hänen työnsä ja opiskelunsa. Hyvin reipas nuori mies, josta on moneksi. Tanssimme illan aikana useamman kappaleen, jotka hän vei hyvin. Loppuillasta istuimme katsomassa erästä rock'n roll kappaletta ja miten väki sen tanssi. Eräskin kai itseään hyvänä tanssijana pitävä pari tanssi kyllä omalla tyylillään hienosti, mutta oikeaa rockin keveyttä en nähnyt kenenkään askelissa. Pikemminkin kaikenlaista hötkellystä. No, saahan sitä sanoa, että tanssii rockia, mutta en itse niin sanoisi, jos en osaisi sitä (en siis osaakaan). Erilaisia lajiyhdistelmiä näkyi lattialla ja pääasia kai on, että on hauskaa. Itselläni on eräs rockin opetusnauha ja siinä nuori pari näyttää ihan hidastuksina alusta asti ja lopussa ovat kuin ilmassa tanssisivat. "Rock'n rollhan on vauhdikasta tai rauhallisempaa tanssia, joka syntyy miehen vapaasta viennistä ja johtaa yhteiseen musiikintulkintaan ja eläytymiseen", luin jostain alan kirjoituksesta.

Ilta oli siis tanssillisesti ihan kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että itse ratkaisi, mitä tekee. Miestenhakutunnilla annoin naisten massan olla edessäni ja muutama haki siitä takaa. Jopa penkkiin istahdin ensi kerran koko iltana ja tajusin, että jalat eivät virkkaneet mitään aiemmin, mutta nyt huokasivat helpotuksesta. Tutun pariskunnan mies haki sieltä penkistä humppabugille tai jotain sinnepäin. Ja mainita täytyy, että rouva tarjosi polkan toista paria minulle miehensä kanssa. Sellaisia ovat tanssiystävät. Enhän siihen voinut suostua, koska he tanssivat mielellään yhdessä kaikkia lajeja ja polkka tulee useimmiten vain kerran illassa. Tangojakin tuli useita, jotka tanssin, mutta parhaat askeleet ja syli olivat taukomusiikin aikana tuoreella isällä. Kuoleman paikka tangoa ei kuultu, mutta paljon muita tuttuja kappaleita ja uusiakin mm. Sua odotan, vasta radioasemille jaettu sinkku. Kaunis kappale Kyöstin laulamana.

Varjokuva alkaa pikku hiljaa tulla tunnetuksi, mutta ovat siinä pojat tehneet töitä ja kiitos tämän vuotisen Kesäillan valssi- nauhoituksen. Tämä hesalainen tanssittaja sanoi monen kertaan, että on hyvä orkesteri. Hyvä niin, että sana leviää. Kun itse olen seurannut heidän nousuaan tunnetuksi tanssiorkesteriksi ja nähnyt heidän yrittämisensä ja kehityksensä sekä erittäin tanssittavan musiikin, joka persoonallisuudessaan on omaa huippuluokkaansa, niin tunnen suurta tyytyväisyyttä heidän puolestansa. Makuja on monia tanssimusiikin suhteen. Minulle heidän musiikkinsa ja esiintymistyylinsä on ykkönen. Herrasmiesmäisyys, sopiva huumori ja lavakarisma lisänä ovat heidän valttinsa.

Kotimatkalla sitten kuutoyö (terveisiä vaan sanalyhennyksestä Murphylle) oli todellisuutta. Koko ajan pilven riekaleet yrittivät peittää kuun taakseen. Koko taivas oli oudon näköinen, täynnään särkyneitä pilven lapsia. Kunnes sitten kotia lähestyessäni taivaan kansi alkoi tulla kokonaan esiin ja kuunkin naama näkyi koko komeudessaan. Kotipihaan ajaessani se hymyili minulle Saimaan tumman sinen yllä.