23.06.2012 Savion lavalla juhannuspäivänä

Olin kyllä katsellut netistä, ketkä soittajat ovat paikalla ja ajattelin että kolmas soittokunta ehkä soittaa tavanomaisiakin lajeja. Ei se tietysti tarkoita, jos Poutahaukkojen laulaja Marko Haavisto on tehnyt yhden hienoimmista humppakappaleista, niin sanat kuin sävellyksen Varjokuvalle, että he itsekin voisivat soittaa jotain “tavallista”. Tanssit talolla on  humppa, jota en tule unohtamaan.

Ilta ei alkanut oikein hyvin, kun huomasin itikkaparven keskellä, että myrkkysuihkeet olivat kotona. Olin ostanut apteekista hyvää ainetta. Siinä pitkin iltaa huiskin koivunoksalla pistelijöitä.

Illan aluksi oli 15 minuuttia levymusiikkia. Sitä ennen nuorempi rautalankaorkesteri The RoadRunners kokeili soittimiaan. Illan kulku oli, että aluksi edellä mainittu ja vanhempi vastaava soittokunta The Scaffolds vuorottelivat ja klo 23 alkoi Poutahaukkojen osuus.

Vanhempien herrojen orkesterin rumpali Kari Kuivalainen oli nuorempi kuin toiset ja hän on tunnettu muusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Vanhempi orkesteri oli kyllä hyvä ja nuorista kehittyy hyvä ajan kanssa. Ainakin innokkaita olivat. Neljä oli soittajaa, joista kolme veljestä, joiden isä oli paikalla tukijoukoissa. Kuulemma jonkun tunnetun rautalankabändin kitaristi aikanaan. Rumpali oli 14-vuotias ja toiset pojat vähän vanhempia.

Ensimmäinen nuorten osuus oli tuntuman hakua, mutta seuraavat vuorot jo paljon varmempia. Eikä nuotteja tarvittu lavalla. Kun kuuntelin musiikkia, meni aina hetkinen ennen kuin tunnistin jonkun vanhan kappaleen. Sovitukset olivat kai poikien omia. Tunnettujen rautalankaorkestereiden kappaleita esittivät kovasti ja oli ihan omia sävellyksiäkin.

Vanhemmat herrat soittivat kokemuksellaan hienosti ja viimeisenä heillä oli Apache, joka kappale myös Varjokuvan esittämänä on ihailuni kohteena. Mm. The Shadowsin kappaleita esittivät kaikki kolme orkesteria illan aikana.

Marko Haavisto ei ole sattunut kohdalleni tanssipaikoilla tai enhän minä ole sattunut heidän iltoihinsa. Hänen nimensä on kyllä tuttu eri yhteyksistä taitavana muusikkona, laulujen ja musiikin tekijänä.

Väkeä ei ollut kyllä missään vaiheessa paljon eikä se näyttänyt tavalliselta tanssiväeltä. Itseasiassa tämänlaatuinen ilta karsii useimmat tavallisissa tansseissa käyvistä. Väki oli kesämökkiläisiä, vanhempia pareja, hieman naisten puolella tanssihalukkaita ja myös muutamia miehiä sekä joukko faneja. Ilta oli siis kuuntelua lähes kokonaan reilun kolmen tunnin ajan.

Viiden herran kanssa tanssin yhteensä kaksitoista kappaleparia. Yksi heistä oli taitava, vaikka oli kai ihan rautalankamusiikkifani Mansesta. Hänellä tuntuivat olevan hallussa kaikki tanssilajit. Se tuli esille jutellessamme. Tanssimme kuusi kappaleparia ja rautalankamusiikkia hän tulkitsi kiitettävän hyvin. Oli nopeampaa pääasiassa, mutta hitaammatkin olivat nautinnollisia.

Voisin ehkä olla jossain toisessa paikassa rautalankamusiikki-illassa ja niitä kuulemma on useitakin. Etelämpänä saattaisi olla paikalla useampiakin tanssitaitoisia herroja. Varttia vaille kaksitoista poistuin hyvin viedyn tanssin jälkeen. Olipa tulomatkalla koko pohjoisen taivas yhtenä tulimerenä eri punasävyjen kirkastamana. Sitä olisi voinut pysähtyä katsomaan, sillä oma sieluntilakin oli samansuuntainen.