29.06.2012 Virtain Hiekkarannalla

Jos matkaseuruekin oli mukava, niin yhden illan osalle oli kautta aikain parhaat soitot ja laulut. Kun levymusiikkia ei ollut välissä, niin setti toisensa perään oli yhtä musiikin juhlaa. Sen saivat aikaan Martti Metsäkedon orkesteri ja Sykeorkesteri. Pitkiin aikoihin en ole ollut niin hyvässä tanssi-illassa.

Paikalla oli selkeästi tanssitaitoinen väki. Monelle Metsäkedon soittajien musiikki on ehkä vierasta poiketen perinteisistä humppa-valssi-foksi-tangoilloista. Niinpä lähes koko ajan oli melko hyvä tila tanssia. Jos tutut paikalliset herrat eivät kovin tanssitelleet, niin muualta olevia tuttuja oli paikalla ja tanssimisen ilo vielä lisäsi illan tunnelmaa.

Syke esitti omalla herkkyydellään vanhaa ja uutta tuotantoaan. Ensi kosketus heihin on jo 11 v takaa, niinpä heidän alkuvuosien kappaleet ovat jääneet soimaan päähäni. Toki myöhemmätkin julkaisut ovat kauniita ja hyvin tanssittavia. Tanssimusiikkia laidasta laitaan he osaavat esittää. Vesa laulajana on hellyttävä ja voin niin hänestä sanoa vuosien jälkeen ja vielä mummoihmisenä.

Martti Metsäkedon orkesterin esittämät kappaleet ovat lajissaan vailla vertaa. Heidän lattarikappaleittensa alkuperäisesitykset ovat parasta mitä Suomen tanssilavoilla esitetään ja salsat samaa luokkaa. Instrumentaalimusiikkina esitetty hidas valssi Lumous (Fascination) oli taas kerran upeaa kuultavaa.

Oli todella mukava tavata entisen elämän tanssimiehiä, jotka osaavat tulla hyvän musiikin iltaan. Mansesta erään hyvän tanssiherran kanssa sujui lattialla kolme kappaleparia. Samasta paikasta olevan toisen herran kanssa tangot, masurkat ja foksit olivat hyvin vietyjä. Jenkkaa haluaisin tanssia hänen kanssaan, jos vain mahdollista (usein ei ole, oman ystävänsä kanssa tanssii niitäkin toisinaan). Hänen jenkan askelluksensa peilaa kansantanssin askelia ja ovat mukavat tanssia. Itse joskus saatan sotkea perinteisen jenkan viejän ajatuksia ko. askelilla, vaikka ei siinä askeleet rytmiä riko.

Olihan pääkaupunkiseudulta kaksikin herraa. Toinen oikea tangomies pitkällä historialla. Oli päässyt ilman evästä tanssimaan. Näytti kyllä nauttivan menosta lattialla. Sain minäkin kahdet kappaleparit tanssia hänen kanssaan. Lähes 10 v tuttu hänkin minulle. Toinen herra menee “mieluummin tanssimaan kuin lenkille” ja melkein samaa mieltä olen minäkin. Siksipä tanssiminen onkin erityisen hauskaa hänen kanssaan, vaikka vakavin ilmein. Kahdet kappaleparit plus yhden puolikkaan olimme tanssin pyörteissä.

Lähiseudun tutuista herroista yhden kanssa tanssimme fuskua ja toisen kanssa kahdet kappaleparit. Taisi mennä ne mukavat humpat hänen kanssaan poikkeavilla, menevillä askelilla. Muutama vieras herra haki ja naistenhaulla en kovasti ennättänyt haku ryntäykseen. Illan ainoa huono tanssi oli hidas valssi. Mietin miksi niin pitikin käydä. Kovin varttunut oli herra eikä tanssi sujunut ollenkaan. Juttu sen sijaan luisti ja en jaksanut vastailla. Nyökyttelin ja teki mieli sanoa, että tämä on tanssittava laji. Hän kai etsi jotain muuta kuin tanssin iloa. Mutta huono olo meni pian ohi, kun paljon vain kuuntelin soittokuntia. Ai niin, olinhan minä rakkaan “isoveljeni” kanssa Sykkeen musiikin tahdeissa lattialla. Meiltä meni kyllä jutusteluksi, mutta hyvää teki tavata, kun usein ei nähdä. Oli Martin iso sylikin hetken aikaa turvallinen.