Tanssimatkailukierteessä viime päivinä Mäntsälästä Jenkkapirtille ja eilen illalla Pieksänmaalle kohteena Ravintola Wanhat Weturitallit. Onkohan tuplavee arvokkaampi vai vanhempi vai vanhahtavampi? Niinkuin - Wanha tango.

Matkalla luonnonkukkameri tienvarsilla: puna-apilat, päivänkakkarat, pietaryrtit ym eivät olleet joutuneet vielä niittokoneen suuhun. Ja ajatukset taas muualla kuin nopeusmittarissa ja ylinopeuden puolella vauhti, kun tienvalvojat kuin tyhjästä vastaan. Jarrumieskin oli taas omilla teillään eikä vahtimassa kaasujalkaa... Taisi kuitenkin mennä onnellaan, kun ei ollut pysättäjiä missään.

Perillä tanssipaikka oli uudistunut sitten kahden kolmen vuoden takaisen ainoan käyntini. Ensiksi vaikutti tilavalta, mutta sitten huomasi, että tanssilattiaa ympäröi toisella sivulla penkki ja toinen puoli oli pöydillä katettuna ja pitkä baaritiski. Siis juomapuolen huollolle oli varattu tilaa. Juopuneita oli odotettavissa tanssin iloihin.

Laminaattiparkettilattia oli luistava. Mitään jauhoja en huomannut. Tilaa oli kai ne ilmoitetut 300 m2. Orkesterin vastapäisellä seinällä olivat leveät ovet auki pihalle, jossa myös janon tarpeeseen oli tarjoilua. Siis tuuletus pelasi eikä itseasiassa tullut lähellekään sitä kuumaa ja hiostavan märkää oloa mikä on normaalia kesälavoilla.

Suurin osa ravintolaväestä oli enemmän muulla mielellä liikkeellä kuin pelkkä tanssiminen. Siksi kai lattialla oli lähes koko ajan tilaa ja orkesterin tauolla enemmänkin. Lavoilla liikkuvia tanssijoita oli jonkun verran, mutta suurin osa oli kai harvemmin käyviä pareja. Suunnat eivät olleet selvät ja olisi ollut helppo vaikka laittaa naruaita lattialla oleviin useisiin pylväisiin. Olisi tullut sisäpiiri ja ulkopiiri. Muutamia pareja oli keskellä lattiaa kädenalitansseissa ja eikun sekaan jotkut herrat ohjasivat daamejaan...

Koivu&Hietala soittivat ihan hyvin, vaikkeivat suosikkejani olekaan ja Marita T. esiintyi kuten aina ennenkin, samoine kappaleineen, samoine vartalonliikkeineen (mihinkäs sitä täpliään piilottaisi), siis ihan tyydyttävästi. Tinkala on kyllä omaa luokkaansa soittajana, kun soittaisi kuten ennen eli muutakin kuin solistin esiintymisen ajan. Ajat ovat muuttuneet.

Pari pinssiläistä näkyi olevan tanssin tiimellyksessä ja muutama muuten tanssituttu. Taivaanlahjoja sensijaan olisi ollut vaikka jakaa. Muutama yrittikin talon tarjouksilla rohkaistuneena hakea tanssimaan ja toisen mukaan jopa lähdinkin - yhden kappaleen ajaksi. Käyttökelpoisia, siis selvinpäin ja muutenkin kilttejä, ei sattunut näköpiiriin, vaikka naistentunti oli ilmaantunut valotauluun huomaamattani johonkin aikaan ja kai unohtui tai oli tarkoituksella yli tunnin.

Oli erilainen tanssi-ilta, jonka voi kirjata muistoihin ja antaa ajan kullata. Olihan siellä hyvä tanssijakin niin kuin palstan kirjoitusten mukainen. Välillä tuntui, että meitä olikin kahden sijasta yksi. Se kemia...ja täysi kuu saa nestetasapainon järkkymään ja biorytmitkin sekaisin.

Tulomatkalla oli sysipimeää. Pilvet peittivät kuun. Hirvimerkkejä monessa kohti. Taivaanlahjat jäivät vielä tanssimaan, kun minulle riitti.

Pitänöö sitte muistoo, ettei myö savolaeset olla täyvellisiä - meiltä puuttuu heikkouvet;)