Kuntotalolla ja Töllillä - enkelin siipien havinaa....

Julia
2006-03-27 21:36

....tunsin koko viikonlopun ja kaikki oli hyvin. Kirjallisuuden mukaan enkelit ovat miespuolisia ja silti miellän enkelin naiseksi, sellaiseksi, mikä istui turvallisin mielin epävarmassa kyydissä liikennerikkomuksia tehneen kuljettajan vieressä – siis minun...

Erilainen ja lämmin viikonloppu on takanani ja Kuntotalon tanssien osalta ei ole juurikaan lisättävää. Siitä on kirjoitettu kaikki tarpeellinen ja nekin, jotka eivät kirjoittaneet, lienevät samaa mieltä. Kaiken ilon ja riemullisen kohtaamisen pinssiväen kesken mahdollisti Kuntotalo ja kaiken takana on nainen, Sinikka - kiitos. Ja syntyihin syviin mennäksemme, palstan Matille kuuluu myös kiitos. Ilman keskustelupalstaamme ei tätä olisi ollut. Monet pinssikahvit on juotu ja monet tullaan juomaan, jos muu maa ryhtyy toimeen niin kuin mm Kaakonkulma on tehnyt. Eivät matkat ole mitään esteitä kuten Suke kirjoitti.

Minä koin ilon hetkiä, kun huomasin, että Elisaa tanssitettiin niin, että tulomatkan vain puhaltelimme hänen varpaitaan.... Samoin tuntui hyvältä, kun sain muuttaa käsityksiäni Helmi-orkesterista. Erinomaisen hyvää tanssimusiikkia. Alan kai olla esteellinen jatkuvasti kehumaan illan toista orkesteria. Heidän tanssikappaleensa ovat selkeitä, oikearytmisiä ja iloisella esiintymisellä on suuri merkitys. Paljon puuttuisi tanssimaailmastani, jos PNP:tä ei olisi.

Kellojen kääntäminen kesää kohti oli huono ajankohta näin tanssillisesta näkökulmasta. Myöhään kotiin sunnuntaiaamuna, vai aikaisinko, mutta kello oli aika paljon ennen kuin nukkumaan selvisi. Kun pohjolan vieras oli päässyt Kaakonkulman makuun, tarkoituksemme oli vielä sunnuntaina ehtiä/jaksaa hallitsevaa tangokuningasta kuulemaan itärajalle. Matkaakin tuli, mutta niin kiipesi Töllin yläkertaan kaksi reipasta naista. Itselläni oli jalkeille nousuvaikeuksia aamulla (=päivällä klo 12) ja en Lapin hiihto/tanssipäivien jälkeisinä aamuinakaan ollut niin kipeä joka paikasta kuin nyt. Mitähän minä oikein tein Kuntsilla – ne ylälauteiden penkit olivat tosin ilman pehmusteita, kun tuli sielläkin istuttua. Eräs palstalainen tuntui käyttäneen tanssitaitonsa lisäksi myös hierontataitojaan ja taisi tanssiinkutsu alkaakin hartiahieronnalla ainakin omalla kohdallani, mutta mitähän siellä ylälauteilla oikein tehtiin enkelin kanssa....ilman valtakunnansovittelijaa...Rauha näytti kuitenkin saaneen sijansa.

Niin, en ollut varoitellut vierastani Töllin ominaispiirteistä, joten annoin hänen tehdä omia havaintojansa. Ensi vaikutelma oli, että onpas väkeä vähän. Seuraava huomio oli, että jaaha, tutut hakevat tuttuja. Normaali ilmiö. Mutta viisas vieraani, enkeli kun on, arveli, että aluksi on herrojen tanssitettava tutut daamit plus hyvät daamit. Ehkä sitten voivat katsoa, olisiko sopivia toisia paikalla.

Onnekseni en ollut saanut Kuntsilla vaihtoon seinäruusuhamettani (kovasti toivoin, että vihdoinkin löytyisi vaihdossa vaate, jolla sokeuttaisin herrat tekemään tanssiinkutsuja iästäni huolimatta) ja sille oli käyttöä näissä tansseissa. Aika monta tuttua herraa haki kyljeltä kummaltakin ja aloin jo epäillä, että olinko näkymätön.

Mutta vieraani suostui menemään hakuriviin ja siitä se alkoi. Herra toisensa perään oli pokkaamassa ja niin näytti sujuvan kaikenlaiset kädenalihärdellit. Niin humpat, fuskut kuin chachaatkin. Paikan partaveitsikin haki häntä jollekin kauniille hitaalle. Naistentunnilla piti olla kärppänä menossa, että ehti saada herran lattialle. Usein miehet olivat jaettu ja haettu jo ennen seuraavan kappaleen alkua.

Musiikista pitää sanoa, että Lumipallo on Lumipallo. Mistähän Saska saa yhtä hyvän orkesterin vuoden pestin loputtua. Tyylikästä oli hänen laulunsa. Hänessä on sitä jotakin, joka ei huku massoihin. Ehkä se on nöyryys elämän edessä ja yleisön arvostus.

Kun itsellä muistihäiriö on toistuvaa, niin tutunnäköinen mies tervehti ja sen verran muistin, että jostain orkesterista on. No, olipa tietenkin, Väliaikaisesta. Kertoi, että ovat lähdössä Saskan kanssa Hollantiin esiintymään, että heillä on ollut jo hyvin kauan toinen orkesteri, jokin Rege... ja Saskakin on mukana. Mukava kuulla, että tangolaulajalla on muitakin ulottuvuuksia ja ei vähimpänä miellyttävä juttuhetki molempien herrojen kanssa. Niin, herra Väliaikainen olikin sitten tanssintaitaja. On se vaan hyvä tunne heti tanssin alussa, kun miehellä on oikeat, opitut tanssiotteet ja se ennustaa myös jalkojen erinomaisen hyvän käytön.

Omalta kohdaltani tanssit olivat, niin, kai kohtuulliset, jos minulle tärkeät lajit saan tanssia. Tangot olivat hyvät ja polkat plusplus. Tanssittaja oli joskus ennenkin tanssinut kanssani polkan ja hyvinhän se meni ja eikä ollut liian nopea. Lumipallo taitaa rytmit ja tempot.

Emme sitten jaksaneet jäädä loppuun asti ja yön pimeydessä oli tosiaan enkelin varjelus tarpeen. Paikoin tie oli hyvin liukas ja en muistanut kaikkia mutkia jutellessamme. Onneksi vieressäistuja ei tajunnut hetkittäisiä sydämentykytyksiäni. Onnellisesti sitten perillä ja kunnollisten yöunien jälkeen vieras aloitti kotimatkan. Mitähän lienee ajatellut kaikesta, ehkä saamme lukea...

Muiden kävijöiden mietteitä jossa mm. Elisa kertoo seuraavaa:

Kuntotalolla 25.3.

Elisa
2006-03-26 12:16

Kaikessa kiireessä lyhyt (siis minuksi lyhyt) raportti Kuntotalon palstatapaamisesta ja tansseista lauantaina 25.3.

Ajanpuutteen vuoksi jäävät nyt kahvit, lohivoileivät ja täytekakut kehumatta, ja menen suoraan asiaan eli ihmisiin.

Kaksi Kuntsin naisistahan, Mleenan ja Ärrän, tapasin jo viime kesänä, mutta nyt olivat vuorossa Kolina the Great, Talvikki Teräväsana ja myöhemmin jopa Kesäheinä! Jälkimmäinen on ihan nimimerkkinsä näköinen ihminen.

Oli myös hienoa saada tavata mies, joka on vienyt Kolinan sydämen.

Talvikista saa palstakirjoitusten perusteella sellaisen kuvan, että hän kutakuinkin samanikäinen kuin minä. Älkää uskoko! Hän on pelkkä tyttönen.

Olen tanssinut lähinnä vain Evääni kanssa kohta kaksi vuotta. Hakurivissä seisominen oli minulle siis suuri seikkailu. Ja outojen miesten kanssa tanssiminen vielä suurempi seikkailu. En tiedä, kumpaako pelkäsin enemmän: että minua ei haeta vai että minua haetaan.

No, pari palstaherraa aloitti hakemisen, ja sen jälkeen haki muutama... ööö... miten sen sanoisi... oikea ihminen? Ja sitten haki taas pari palstaherraa, ja oikeat ihmiset varmaankin katsoivat, että tuolla naisellahan on vientiä, ja tulivat hakemaan. Ja niin siinä kävi, että sain tanssia koko kaksi tuntia kahdeksasta kymmeneen.

Naistentunnin sössin oikein perusteellisesti. Yritin suorittaa edes muutaman kiitoshaun, ja onnistuin huonolla näölläni hakemaan kaksi kertaa (siis vahingossa!) yhtä ja samaa miestä, joka oli näitä... ööö... oikeita ihmisiä ja joka ei ollut yhtään innostunut saamastaan ylenpalttisesta huomiosta.

Kolmen tunnin jälkeen alkoikin tuntua varpaissa, että tanssittu oli. Menin ylimmälle lauteelle lepäämään, ja olin aivan otettu, kun minut haettiin sieltäkin kaksi kertaa! No okei, myönnetään, että toinen niistä oli JTH:n kohteliaisuushaku, mutta toinen hakija oli... oikea ihminen :D

Minulla jäi nuorena bändärivaihe kokematta, mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä kokeilla uusia asioita. Julia ja minä pääsimme käymään PNP:n takahuoneessa. Minä voin kyllä todistaa Julian puolesta ja Julia voi todistaa minun puolestani, että ei siellä mitään sopimatonta tapahtunut. Pojat olivat jo vaihtaneet vaatteitakin, joten siellä ei ollut edes vähäpukeisia miehiä :( Ehkä se tämä(kin) homma olisi pitänyt aloittaa nuorena?

Sen jälkeen olikin kaikki kokemisen arvoinen koettu, ja kotimatka saattoi alkaa.

Mutta jäi minulle illasta kytemään pohdinta, joka ei vielä ole ottanut oikein muotoaan. Se liittyy kilpailemiseen ja sen mukanaan tuomaan tanssitaitoon. Minun on sitä varten etsittävä vanhoja artikkeleita, joten palaan siihen myöhemmin paremmalla aikaa.

Kaiken kaikkiaan: suuret kiitokset! Hyvin piditte pitkämatkalaista vierasta. Jos nyt kaiken saamani erityiskohtelun jälkeen jotain objektiivista osaan Kuntsista sanoa, se on mielestäni hyvä, mutkaton, konstailematon tanssipaikka.