24.04.2011 Satulinnassa pääsiäispyhänä

Ei ollenkaan hassumpaa tämä tanssimatkailu! Ja mikä sää! Kuin kesä parhaimmillaan. Eiliseltä menomatkalta Harjavaltaan vasten aurinkoa sain auton ikkunan läpi rusketusta. Joskus ennenkin on niin käynyt, joten tiesin varautua vain olkainpaitaan. Käsivarret ja olkapäät saivat väriä.

Olin jo unohtanut, että voi olla ihan mukavaa, vaikka vieraaseen paikkaan eksynkin. No, ihan tarkoituksella nämä pääsiäisen seudun paikat valitsin. VT2 eilen illalla oli uusi paikka ja ei ollenkaan huono. Pidin paikasta. Viikko aiemmin en ehkä olisi pitänyt, mutta se olisi pitänyt kyllä osata arvioida etukäteen. 

Nyt oli mukava nukkua rauhassa heti tanssien jälkeen eikä ollut tavallisia ajomatkoja kotiin aamuyöstä. Aamupala oli runsas ja maistuva Hotelli Hiittenharjussa ja yöpyjät saivat pitää huoneen puolille päivin. Siitä olikin hyvä jatkaa matkaa Humppilan Lasin ja siihen liittyvän ostoskeskuksen iloihin. Siinä olen usein pysähtynyt ja oikeastaan matkareittini laatinut siitä kautta. Kaikkea katselin ja jotain ostinkin, mutta se, minne ensiksi suuntaan on pieni vaateputiikki. Siellä on ihania vaatteita.

Satulinnasta on jostain syystä jäänyt mieleeni vain vähemmän mukavia muistoja, joten asennoituminen etukäteen illan menoihin on oltava. Se oli hyvää, että paikalla oli Varjokuva ja toisena Väriloiste, jonka alkuaan piti olla myös VT2:lla Varjokuvan kanssa. Muutoksia oli tullut. Mutta hyvä näin.

Olin ajoissa paikalla, sillä minulla oli asiaa eräälle henkilölle. Illan musiikit olivat ykkösluokkaa. Kiitoksen ansaitsevat molemmat orkesterit. Väriloiste esitti kahdet parit hitaita valsseja, joista 3 valssia oli niin oikeaoppisesti soitettu kuin vain voi olla ja muutenkin hienoja. Tuotti vaikeuksia monille niin hitaassa rytmissä pysyminen. Oli se neljäskin oikein soitettu, mutta tavanomaisempi.

Varjokuvan kappalevalinnat olivat aika lailla erilaiset kuin VT2:lla. Nyt soitettiin enemmän meneviä kappaleita, nopeita, rokkia yms. Orkesteri soitti siis asiakaskunnan mukaan. Jos VT2:llakin oli monipuolinen musiikki, niin täällä se oli enemmän nuorille tarkoitettu. Nyt Varjokuvan Kyösti “sai” laulaa hitaan valssin Yö katseessasi. Edellisenä iltana Eija Kantola lauloi sen - yllätyksekseni.

Onhan tämä paikka etelän tietyn tanssiväen/tanssinharrastajien käymistä paikoista yksi. Jos nyt oli muutakin väkeä. Kyllä taituruutta osoitettiin parketilla monin tavoin. Onko se taitoa vai mitä. Onneksi paikalla oli tavallista tanssikansaakin, joten ei mennyt kuuntelupuolelle koko iltani.

Illasta jäi mieleeni hyvin viedyt chachaat oman pituiseni tuntemattoman herran kanssa. Hän haki alkuillasta foksille, jolloin tohdin seistä hakurivissä. Jokin kolmaskin kappale sujui hänen kanssaan. Miellyttävä oli herra ja kertoi olevansa minulle mieleisen La Strada-orkesterin rumpalin serkku. Tuttu oli myös herra, jonka kanssa hidasta valssia tanssin. Hänkin etelästä. Karjalan mailta oli tuttu asuntoautoilija aloittanut tanssimatkailun ja hänen kanssaan illan aikana kolme kappaleparia tanssimme hitaat valssit mukaan lukien. Riemastuttavia jivekappaleita vei pitkä herra, joka haki alkuillasta ja myöhemminkin. Kun itsekin ennätin hakea, niin neljä paria tanssimme yhdessä. Kädenalitansseja kahdet parit sujuivat varttuneen, hyvin tanssivan herran kanssa, jonka kanssa aikanaan etelän lavoilla kohdattiin. Melkein omilta nurkilta, no keskemmältä Suomea oli tuttu tanssimies ja kahdet parit hänen kanssaan tanssin oikeaa foksia. Tuntematon varttunut herra haki myös foksille, mikä ei nyt mennyt ihan sujuvasti.

Illan ilo olivat tangot laulu/soittomiehen kanssa. Varjokuvan soitellessa minulla oli pieni juttuhetki Väriloisteen Mikin ja Pekan kanssa. Tango alkoikin soida siinä jutustelun aikana ja Pekalla ei ollut vaihtoehtoja. Hän on oikein hyvä tangonviejä. Muistan hänet takavuosilta, kun hän oli tuuraamassa Nelostiessä minulle tuttua soittajaa, joka on myös superhyvä tanssija. Kun kysyin silloin missä vakituinen soittaja on, niin vastaukseksi tuli, etteikö hän kelpaa. Kelpasi kyllä silloin ja kelpaa milloin tahansa.

 

Satulinna ei ole muuttunut. Lukutaidottomat naiset käyvät siellä edelleen  Entä jos lukutaitoiset miehet palauttaisivat daaminsa siihen etuaulaan, joka on tyhjänpanttina…Tai jos Suomen kouluissa satsattaisiin tosiaan enemmän pakkosuomenkieleen sen pakkoruotsin sijasta Hakualueen päättymiskohtaa ei kunnioiteta ja aiheutetaan hakutilanteessa ja vaihdoissa tukkeumat. Mutta väki pitää omasta järjestelystään ja pärjää omillaan, mitäpä siihen turistit on sanomaan mitään, kun talon isäntäkään ei siihen puutu. Tanssitilat olisivat erinomaiset, jos hakualue olisi siinä mihin se tarkoitettu.

 

Ilta sujui kohtuudella tanssien ja kotimatkalle lähdin ennen tanssien loppua. Näin jälkeenpäin biorytmejä matkailuajalle katsottuna, niin tunnetilani ollessa korkeimmillaan ja voimat vähimmillään sekä järki nousussa rikkoen 0-rajaa, niin aika hyvin selvisin illoista ja matkanteosta;) Biorytmien syyksi voi siis panna edellisen loppuillan  väsähtämiseni...