20.5.2010 Peurungassa

Poikkeuksellisen työpäivän sisällön jälkeen, joka päättyi iltapäivän kuumuudessa lenkkimaastoon, ei tanssiminen tullut mieleeni ennen kuin klo 19. Piti ihan katsoa netistä, että mikä orkesteri on Peurungassa. En siinä kauan miettinyt, kun istuin jo autossa.

Tanssiorkesteri Väliaikaisen tansseissa kävin useinkin aiemmin. Esiintymispaikat sattuivat silloin kohtuullisten matkojen päähän. Orkesteri esittää hyvää tanssimusiikkia, johon ei iskelmää ja beatia kuulu. 

Muistan alkuaan orkesterin aiemmin siinä soittaneen kitaristin Arton laulamasta hitaasta valssista Sieluni soitto. Joitakin vuosia hänen jäätyä pois tilalle astui, mutta ei Arton saappaisiin tumma, komea, syvää tangolauluääntä taitava Petri. Hänen äänelleen Sieluni Soiton sävelasteikko sovi eikä hän ole sitä esittänyt. Mutta hän esittää paljon muuta ja ilo on kuunnella hänen lauluaan. Mielestäni hän täyttää kaikki tangolaulajan edellytykset. Miksihän ei ole Seinäjoen suuntaa ajatellut tai ehkäpä se ei olekaan mikään päämäärä esiintyvällä taitavalle artistille. Seinäjoki luo solkenaan kuninkaallisia, minkä nyt viime vuonna supisti yhteen, mikä oli huono muutosajankohta. Kaija Lustilan olisin suonut saavan tangokuningattaren tittelin tai ainakin olisi pitänyt valita tangokuninkaalliseksi Amadeuksen sijaan.

Tanssit olivat alkaneet taas kello 20. Alkamisaika vaihtelee, kenestäkähän riippuen… Paikalla oli muutamia ihmisiä istumassa isossa salissa ja tanssiseurue omissa oloissaan. Muutama tanssinharrastaja oli pehmeiden loosipenkkien seutuvilla. Siihen minäkin istahdin ja kohdistin silmäni lavalle. Tuttu joukko soitteli oikein jalan alle käyvää musiikkia. Petrin lisäksi laulussa oli mukana välillä koko porukka. Yhtä humppasikermää usein odottelen ja se oli niin pitkä, että miten ihmeessä he laulaessaan muistavat, mikä laulun pätkä on seuraavana sikermässä.

Illassa oli useimpia tanssilajeja unohtamatta tangoja tai hitaita valsseja sekä runsaasti myös nopeita kappaleita. Eikä ollut unohdettu kauniita hitaita slovareita. Varsinkin yhdet niistä koskettivat sieluntilaani syvästi. Tunsin onnistuneeni seurannassani, askelissani ja kaikki oli täydellistä. Sellainen tanssin tunnetila kantaa kauaksi.

Muutamia herroja oli, jotka tanssittivat ja osan aikaa istuin ja kuuntelin. Tauolla tarkistin Väliaikaisen sieluntilat;) Hyvin jaksaa porukka, minkä nyt joukon isää “rasittaa” muutkin työt. Kaikkien soittajien leipä ei ole paksua, joten elantoa on saatava muustakin.

Tästä illasta jäi hyvä tunnelma ja sitä lisäsi kotimatkalla taivaalla melkein puolikas kasvavaa kuuta. Pimeyttä riittää vielä yösydännä kuunkin katseluun.