06.08.2013 Pyhäsalmen lavalla

 

Siitä on aikaa, kun tällä lavalla olen ollut viimeksi. Enkä ole monta kertaa ollut kaikkiaankaan elämässäni. Paikka on tavanomaisen liikkuma-alueeni ulkopuolella, jos ennen kesälomalla saatoin käydä.

 

Nyt paikalla olivat Pekkaniskan Pojat. Kyytikin sattui sopivasti entisen kotikylän tanssitutun autossa. Meitä olikin neljä henkeä, joista herrat istuivat edessä ja minä takana toisen daamin kanssa, joka hallitsi ajankäytön. Hän nukkui suunnilleen koko pitkän matkan. Matka taittuikin nopeasti, sillä reitti oli hyvin tuttu kuljettajalle. Hänelle tämä tanssipaikka on yksi parhaita. Naistentansseista kun on kyse ja kyytiä hän sai nytkin parketilla, niin etten häntä juuri nähnyt illan aikana.

 

Illan toinen orkesteri Elixir ja solisti Virpi Piippo esittivät hyvää tanssimusiikkia. Pekkaniskan Pojat oli mukava tavata pitkästä aikaa. Kyllä he ovat kuin omia soittajia, kun siinä lavan vieressä heitä katselin ja seurasin. Pian tulee kymmenen vuotta yhteistä historiaa. Mutta vaikka ominkin heidät, niin se miten Matti-Sakari ja koko orkesteri huomioi koko tanssiväen, on ihailtavaa. Hymyä ja tervehtimisiä riittää. Tanssijat moikkailevat lavalle ja ilo näkyy molemmin puolin. Poikien tanssimusiikki ja kappaleet ovat juuri sitä, mikä kelpaa kaikelle kansalle eivätkä he ole keskittäneet musiikkiaan tietyille ryhmille. Niinpä he ovat saaneet vuosien mittaan aina lisääntyvän suosionsa tanssijoiden keskuudessa.

 

Minua oli kyllä peloteltu ”tositarinoilla”, millaista tällä lavalla nykyisin on. No, ei se siitä paljon ollut muuttunut entisestään. Naisia oli paljon. Rohkeita ja reippaita. Osasivat suorittaa haut jo tanssialueella. Monet olivat tuttuja keskenään. Samoilta seuduilta ja aikaisemmilta tiistai-illoilta. Oli täällä tanssimatkailijoitakin. Minulle tuttuja ei juuri ollut. Joku kasvotuttu vain ja yksi tuttu herra pitemmältä ajalta. Muualla satunnaisesti satutaan samaan paikkaan.

 

Herrojen hakeminen ei kyllä mennyt alkuunkaan niin kuin olin kuvitellut, mutta muutamille kappaleille ennätin saada herrat lattialle. Illan ilo oli herra kuin tango kahdelle vaikka emme nyt tangoa tanssineetkaan. Iltahan sujui loppuun asti ihmetellen menoa ja sentään yli kymmenelle kappaleparille löytyi viejä. Jos plussaa illasta, niin hyvät olivat kahvit ja pullat. Toivon kyllä tanssipaikalta, tanssijoilta jotain muuta kuin täyttä kaaosta ja todella epäitsekästä hakutapaa. Mutta tällaisiksi monet tanssipaikat ovat muuttuneet ja ilmeisesti tanssiva joukko on tyytyväinen ja hyväksyy olevat olot. Itse koetan valita omat tanssipaikkani, vaikka useimmiten valinta johtuu orkesterista.