Pesäkalliolla 6.12.2008

Itsenäisyyspäivä ja Korsuorkesteri, siinä on kyllä juhlan tuntua. Kun tanssit olivat Pesäkalliolla, jossa lattia on kuin luotu tanssimista varten, niin ei siinä muuta tarvinnut kuin tanssiherroja ja heitä oli paikalla. Pesäkalliolla on mukava käydä hyväntuulisen tanssiväen takia. Edellisen kerran viime keväänä Korsuorkesterin tansseissa oli myös tanssin iloa.

Erilaisia ovat perättäiset illat. Souvaritanssit perjantaina olivat muuta kuin tanssit minulle. Näissä tansseissa oli juhlan lisäksi iloista tunnelmaa muutenkin. Musiikki oli hyvää orkesterin esittämänä ja myös taukomusiikkina, jota paikan isäntä hoiti. Tanssilajit tulivat edustettuina ja oli varmaan sopivaa kaikille.

Mietin usein mikä se Pesäkalliossa viehättää. Paikan koko on varmaan yksi tärkeimpiä seikkoja. Se ei ole hehtaarihalli, mutta ei liian pienikään ja tuo jo aiemmin mainitsemani oikein hyvä puulattia. Yksi parhaimpia, minkä tiedän. Hyvä syy on myös, että paikalla käy kaikenikäistä väkeä. On nuorempaa ja vanhempaa, pariskuntia ja paljon myös ilman paria tulleita. Tanssituttuja oli paikalla paljon, niin naisia kuin miehiä. Tanssimaan pääseminen oli turvattua.

Illan yllätys oli kookas herra, jota en ole nähnyt aiemmin. Kertoi käyvänsä paljon kesäisin Krouvin lavalla, jossa minäkin monet perjantai-iltani olen viettänyt. Joskus vain en huomaa, vaikka olisi minun pitänyt hänen tanssityylinsä erottaa. Hitaat valssit hän vei niin oikeaoppisesti kuin vain voi ja vaikka välillä oli musiikkiin sopivia pyörimisiä, hän osasi jatkaa ykkösellä eteenpäin. Osasi hän muutakin tanssia, joten kiitoshaun hain ja hän haki vielä myöhemminkin.

Hieman huvittavaakin oli erään herran takia. Hän on pitempiaikainen tanssituttu, mutta olin kuin ilmaa edellisenä iltana Kuntotalolla. Kertaakaan ei hakenut ja tänä iltana taas useita kertoja. Mukava ja hyvä tanssija hän on ja hauskaa hänen kanssaan on, sillä vienti on persoonallista. Hetken ajattelin, etten hae ainakaan takaisin, mutta onneksi typerä ajatus meni ohi. Voihan sitä käydä itsellekin, ettei haut aina satu kohdalleen.

Illan tangot, polkat, jenkat ja masurkat ovat kohokohtia. Varsinkin kun paikalla oli herra, jonka kanssa tanssiminen on tuttua ja turvallista ja tuo hyvän olon. Masurkka on hänellä oppimisvaiheessa. Tangoja tulikin useita ja useamman herran kanssa niitä tanssin. Jenkat olivatkin hitaanpuoleiset. Lapinjenkkana ne olivat leppoisat tanssia. Mutta polkat olivat nopeat. Pidän hitaammista.

Masurkan tanssin erään toisen tutun herran kanssa ja tunsin lattian reunalta silmäparin seuraavan askeliamme. Polkkatuttuni on sisäistänyt masurkan ja ei mene kauan kun hän on valmis tanssimaan sitä ihmisten ilmoilla. Olisin kyllä mielelläni tanssinut sen jo nyt hänen kanssaan. Sitäkään ei opi kuin tanssimalla. Polkan hän aikoinaan tanssi omien kotiopiskelujensa jälkeen kanssani ensi kerran tanssipaikalla ja vienti oli täydellistä suunnanvaihtoineen kaikkineen. Mitään kompurointia ei  tapahtunut ja ihailin hänen rohkeuttaan silloin ensi kerralla. Hän on yksi niistä polkanviejistä, joiden kanssa polkka on polkkaa.

Puolilta öin väki alkoi vähetä ja itselläni oli myös väsymyksen tuntua. Kuntoni ei kuumeettoman flunssan kanssa ollut paras mahdollinen. Siinä istuin penkissä lavan edessä muutaman muun naisen kanssa ja kuuntelin muutaman orkesterin esittämän kappaleen. Heidän rokkinsa vai mikä se nyt olikaan, oli kitaroilla soitettuna hieno esitys. Osaavat he poiketa "sota-ajan" musiikista. Kaiken kaikkiaan Korsuorkesteri on monipuolinen tanssiorkesteri. Aila-tangon säveliin poistuin paikalta. Yhtään minulle sopivaa tangontaitajaa ei ollut jäljellä. Tangon olisin varmaan vielä jaksanut tanssia….