Hiihdän päivät – tanssin yöt ei tänä vuonna sujunut tanssin osalta kuten aiempina vuosina. Biorytmitkin viittasivat huonoon suuntaan, mutta onneksi hiihtäminen sujui erinomaisesti koko lomaviikon. Itse asiassa muistin nyt, että juuri viime viikolla kaikki voimavarani olisivat pohjalukemissa, mutta ne olivatkin vasta menossa sinne. Nyt maanantaina, kun tätä kirjoitan,  fyysiset voimani ja tunnetilani ovat –100% ja järkiraukkakin –91% ja ensimmäinen työpäivä alkoi vuosittaisin palkkaneuvotteluin. En tainnut olla aivan parhaimmillani. 

Mutta yrittänyttä ei laiteta, sanoo sananlasku, joten menomatkalla pohjoiseen Anna ja Albert tuli testattua ja todettua, että Oulunkin ravintolatanssit ovat niitä itseään. Varsinkin loppuiltaa kohti asiakkaiden humaltuminen oli merkittävää ja tupakansavu sai kirveltämään silmiäni. Muutama sopivasti tanssiva herra sattui kohdalleni, joten ilta ei mennyt ihan kehnosti, varsinkin kun kuulin levynsoittajan valinneen PNP:n uudelta cd:ltä monta kappaletta. Kun vielä kuulin Varjokuvan esittämän instrumentaalikappaleen, niin ilta oli mainio musiikillisesti. Soittaja tuntui olevan ajanhermolla markkinoille tulleiden uusien levyjen suhteen. 

Lauantai-illaksi olin valinnut tanssipaikan sekä orkesterin että tanssipaikan takia. Levihotellin tanssitilassa on ilmavuutta ja siellä henkii tunnelmaa.  Tiesin odottaa erästä urheilullista palstadaamia, Viragoa, joka ei kauppamatkallaan ollut malttanut olla hankkimatta kohdalle sattunutta pientä lahjaa minulle. Keväällä Julian päivänä leivon kakun ja istutan siihen nikkinimeni kynttilät. Kaikkea mukavaa sitä ystävä keksii antaa. Jospa pidän sitten avoimien ovien kakkukahvipäivän… 

Toinen ystävä olikin yllätys. Jyväskylän seudulta oli hiihtämässä Levillä mitä miellyttävin tanssituttu daami. Illasta tulikin mukava myös heidän ansiostaan. 

Tommys ja Charles Plogman esittivät minun tanssijaloilleni sopivia kappaleita eikä siinä mitään yllättävää ollut. CP osaa ottaa yleisönsä ja Tommys hallitsee nautinnollisen folk-dance-tyylinsä poljennan useissa kappaleissa. Monta kertaa olen heidän keikoillaan ollut ja olen jatkossakin, kun on mahdollista. Illan toinen orkesteri Jari Kujala ja Jupiter olivat tuntemattomia, mutta soittivat niin hyvää tanssimusiikkia, että jälki jäi tanssisydämeeni. Kujala itse on vuoden 2002 Kultaisen harmonikan hopeamitalisti ja aivan erityisen taitava hanuristi. Ja mikä hymy hänellä onkaan! Se valloittaa kaikki. Eli koko ilta esitettiin kerrassaan hyvää tanssimusiikkia.   

Alkuvalssille minua haki sitten tanssitaiteilija, jolla oli kaksi ehdotusta heti alkuun. Vasemman käteni sijaintia halusi korjata ja halusi myös hoitaa viennin…. Sehän vain sopi minulle ja sen kappaleen jälkeen unohdin herran. Valssi oli tosi hieno ja menevä, kun en muistele herran tahdittomuutta. Ilta jatkui välillä tanssien ja välillä fanitellen kumpaakin orkesteria. Mukavia tanssittajia oli useampia ja sain olla ihan vietävissä ilman ohjeita. Tähtitaivas revontulineen olivat yön seuralaiset kotimatkalla. 

Sunnuntaina Äkäshotellilla eivät Mira Sunnari ja orkesterinsa Molli-ori kovasti sykähdyttäneet. Muistan solistin muutaman vuoden takaa, jolloin hänet valittiin tangokuningattareksi. Silloin ihastuin hänen ääneensä ja olin hänen keikallaankin. Mukavia tanssikappaleita hän esitti, mutta jotain kaipasin enemmän hänen lavaesiintymiseensä. Orkesteri ei myöskään noussut esille. Ehkä oma fiiliskään ei ollut parhaimpia, sillä huomasin, että tanssiväestä puuttuivat enemmän tanssia harrastavat lähes kokonaan. Muutamien herrojen kanssa tuli jotain pyörittyä lattialla, mutta mitään ahaa-elämystä ei päässyt syntymään. Liikuntaa se kuitenkin oli ja päivän hiihtojen jälkeen parempi vaihtoehto kuin jäädä asunnolle lepäämään. 

Riemuliiterin vuoro oli maanantaina ja Jaska Mäkynen Nelostie-orkesterinsa kanssa sai paikalle runsaan joukon tanssiväkeä. Tunnelma tässä paikassa on mukava, sillä kaikki ovat tulleet  vähintäänkin tanssimaan. Musiikki oli sopivaa ja Mäkynen vuoden 1991 tangokuninkaana on edelleenkin voimakas laulaja. Väkeä alkoi olla tungokseen asti ja suunnatkaan eivät ihan selviä olleet, niinpä ajattelin pistäytyä kuulemassa paluumatkalla Äkäshotellilla Jari Kujalan porukan soittoa. He olivat tulleet Leviltä koko viikoksi tänne. Pari tuntia oli tanssiaikaa jäljellä ja se sujui innokkaan tanssiherran kanssa. Kävikin ilmi, että Kujalalla ei ollutkaan Jupiter nyt mukana, vaan Unikuva-yhtyeen kaksi soittajaa. Varsinkin koskettimia soittava herra lauloi äänellä, johon kiinnitin huomioni. Erityisen hyvä ääninen hän oli ja Kissanaisen hän esitti yhtä hyvin kuin Oravalan Tomi.  Hetken kuvittelin Tomin olevan lavalla.  Kissanaisen pariksi hän esitti jonkun Elviksen kappaleen. Mutta ei jää Kujalakaan toiseksi. Jos hän osaa soittaa, osaa hän myös laulaa. Olenkin kuunnellut nyt kotona hänen 12  kappaleen cd-levyään, jossa ovat valssit Varisevat lehdet ja Soir de Paris, tangot Ilta Välimerellä, Tango virtuoso ja Talvinen aamu, jenkka Illan hämärtyessä, sambat Tico-tico ja Saunasamba ja polkat Mialle ja Henrille, Polkka mollissa ja Polkka sikermät sekä Kouvolan masurkka, jota on nyt tilaisuus kuunnella tarkkaan, koska siinä on perinteisestä masurkasta poikkeava rytmin vaihdos. Kujalan omia sovituksia on neljä ja Mian polkassa sävellyskin on hänen omansa. 

Olin ajatellut käydä tiistai-iltana katsomassa Saagahotellin Tango-tanssiravintolassa tangokuningatar Debreczenia, mutta päädyin kuitenkin kello 21-24 väliseksi ajaksi Äkäshotelliin. Jari Kujala ja Unikuvan kaksi soittajaa soittivat sen ajan ja oli mukavaa tanssia. 

Puolilta öin Dingo aloitti ohjelmansa. Olin nähnyt hänet entisellä kotiseudullani ehkä 1989 kesällä, kun olin ea-päivystyksessä hänen konsertissaan, jossa nuoret tytöt tunteja esiintymistä odottaneina pyörtyivät väsymyksestä. Nyt koko tanssisali oli tavallaan varattuna Dingon esiintymiselle. Orkesterilavaa oli jatkettu tanssilattian päälle ja vastapuolella osin tanssilattialla olivat suurimmat äänentoistolaitteet, mitä olen nähnyt. Lavan vieressä oli mustilla verhoilla eristetty alue – mitä lie siellä tehty…. Se, mikä minusta tuntui ala-arvoiselta, oli, kun alkuillan orkesteri oli tungettu lavan viereiseen nurkkaan, josta he osin olivat esillä. Sama tapa kuulemma ollut, kun joitain vastaavia biletysbändejä on ollut paikalla. Kujalaa ja orkesteria ei näyttänyt haittaavan esiintymisonkalo, vaan soitto, laulu ja hymy olivat entisellään. Nuorta väkeä oli tullut pitkin iltaa ja kello 24 oli tanssilattia ja kaikki muutkin tilat seisovia ihmisiä täynnä. Saunamaisen kuuma olo henki joka puolella. Sitten rävähtivät voimakkaat välkkyvät valot päälle, savuja leijaili ja musiikin ääni oli mieletön. Mitähän varten ne valtavat äänilaitteet olivat paikalla. Tai kai sitten koventamaan soittajien esitykset korvia tukkiviksi meteliksi. Olen luullut, että näillä laitteilla säädetään sopivaa äänen toistoa, mutta se onkin eri juttu näillä erityisorkestereilla. Mikä lie ollut ensimmäinen kappale, mutta toisessa kuulosti vanhaa Autiotalon tuntua, lie ollut jokin uusi sovitus ja sen aikana osasin lähteä nukkumaan. 

Ylläksen Kaivohuone eli Pipola, on ihan majapaikkani vieressä. Tomi Markkola ja Fernet oli helppo valinta tanssipaikkojen suhteen keskiviikkoiltana joskin väljempää olisi ollut Äkäshotellilla, jossa Kujala oli koko viikon esiintymässä. Pipolan lattia tuntuu aluksi kovalta jaloissa, koska kivilaatat eivät ole sopiva materiaali tanssimista varten. Kahvijauhoja siihen pannaan liukasteeksi. Ravintolan katto on matalalla ja siellä on aina kuuma, vaikkei tanssisi askeltakaan. Vain hyvä ja tuttu orkesteri saa minut sinne menemään. Orkesteri taisi aloittaa klo 21.30 ja Markkola klo 23. Nikkilauluni on vielä hänen ohjelmistossaan vai ehkä enää silloin kun huomaa minut joukossa. Kello yksi lähdin nukkumaan ja Fernet jäi vielä soittamaan viimeistä settiään. Musiikki oli taattua ja hyvää ja Markkolan ääni saa sydämeni ja sieluni väräjämään. Muutama hyvä tanssija oli paikalla, joten ilta oli siltä osin pelastettu. Mutta käveltyäkin tuli lattialla ja se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus näillä hiihtomatkoilla. 

Anne Mattilan ja Mistralin tansseissa käyn mielelläni, mutta jotenkin arvasin, että Äkäshotelli tulee täyttymään torstai-iltana ja jätin sen väliin. Tutut kertoivat, ettei Dingon ilta ollut mitään, kun nyt oli noin tuhat henkeä paikalla. On ollut lämmintä varmaan. Kaipasin väljää tilaa ja Levillä sitä yleensä on. Teemu Harjunkari ja Taivaanrannan maalarit ovat hyvän tanssimusiikin esittäjiä ja sitä siellä sai kuulla. Paikalla oli toinenkin orkesteri, jonka nimi on unohtunut. Useita tanssilajeja oli mahdollisuus tanssia ja tangot olivat hyvät. Kovin myöhään en ollut, sillä vielä perjantaina oli tarkoitus saada ladulla täyteen toivomani kilometrimäärä. 

Perjantai-ilta Riemuliiterillä oli parempi tanssiväen suhteen kuin maanantai. Jostain vain ilmaantui uusia ihmisiä. Yöjuoksu-orkesteri on ennestään tuttu ja hyvää perinteistä tanssimusiikkia esittävät. Tuttu herra lännestä oli ilon aihe, sillä hänellä ovat kaikki tanssilajit hallussa ja osani sain muutamista.  Myös Leviltä oli tullut raamikas herra näihin tansseihin ja hänen vientinsä ja musiikin tulkintansa oli hyvä. Muutamia muitakin aikaisempien vuosien tuttuja herroja oli paikalla, joten jalkani alkoivat olla aika väsyneet. Siitä huolimatta vielä menin jatkoille toisten mukana Pipolaan, jossa iloinen Omegan soittokunta oli paikalla. Anna-Liisa Väkeväisen hymy oli tarttuva ja Eijan vielä vähän aikaa poissa ollessa solistina oli Tommi Soidinmäki. Hyvin olivat sopeutuneet toisiinsa solisti ja orkesteri. Mieleisen orkesterin iltaan oli mukava päättää hiihtolomaviikkoni.

Olen tiennyt, ettei 11. viikko ole vielä tanssivien lomalaisten erityisessä suosiossa Ylläs-Levi seudulla. Itse haluan olla hiihtämässä, kun on vielä kunnon talvisää. 12. viikolla Riemuliiterillä on tanssikursseja ja ne vetävät väkeä. Muutoinkin myöhemmät kevätviikot kutsuvat nuorempia lomalaisia. Jos en välittäisi niin paljon hiihtämisestä kuin teen, niin valitsisin myöhemmän ajan kohdan keväällä . Hiihtäminen on kuitenkin minulle ykkönen näillä matkoilla ja tanssin monipuolisuus on tyydytettävä myöhemmin muualla.  

Kun edellisen viikon lauantain pinssitanssit jäivät minulta väliin Naapurinvaaralla, niin nyt kotimatkalla oli pienen mutkan kautta helppo asia korjata. Pinssejä en nähnyt, en yleensä huomaa niitä, mutta muutama pinssinomistaja oli kyllä paikalla. Pitkästä aikaa oli ilo tavata Elisa, mutta häntä vietiin tanssilattialle niin tiuhaan, ettemme monta sanaa ennättäneet vaihtaa. 

Paikalla oli kaksi maan mainiota tanssiorkesteria Fantasia, tangokuningatar ja Finlanders. Kaikkea esitettiin, mitä vain voi odottaakin. On Tomi saanut koko Finkkuporukan uuteen vireeseen.

Aikaa jäi kuunnella orkestereita ja katsellakin lavalle. Tangokuningatar on kasvanut kruununsa mittaiseksi. Muistelen viime kesän heidän kolmea viikon sisällä olevaa esiintymistään, joissa olin läsnä. Jo sinä lyhyenä aikana hän kerta kerran jälkeen löysi lisää vahvuuttaan. Fantasian fantastinen hanuristi Kumpulainen esitti aiemminkin kuulemani argentiinalaistyylisen tangon Hoy, mikä hänen aiemmin kertomanaan onkin ranskalaista alkuperää. Kaikilla orkesterin jäsenillä olivat upeat solmiot ja muutenkin tyylikäs vaatetus. Ihailen orkestereita, jotka osaavat pukeutua oman tyylinsä mukaisesti ja kauniisti.

Naapurinvaara on pohjoisen alueen kaunein tanssipaikka ja vastaavaa saa etsiä muualtakin Suomesta. Nyt talvella eivät maisemat ole illalla näkyvissä, mutta muistan kevään 1998, kun ensimmäisen kerran kävin siellä. Silmänkantamattomiin oli näkymä tanssipaikalta. 

Tanssilattia on kahdessa tasossa ja pienemmällä alatasolla olivat tanssisuunnat hallussa niin kuin oli taitokin viejillä. Isommalla ylälattialla oli tungosta ja tyyleissä löytyi, joskin juomataitojakin esiteltiin. Ihan lavan edessä "lainehti" lattia juomista, joita tuhdinoloiset daamit pitivät käsissään tanssiessaan orkesterin edessä. Hetken ajattelin olevani järjestysmies ja taluttavani heidät pois, mutta kun en ollut. Tanssiväkeä oli paljon ja paljon seisoi herroja hakematta ketään. Paikassa on sekahaku ja myöhemmin tunti naisille. Sekahaku tarkoitti kyllä herrojen hakua. Miksihän ei ole menty vuorotuntihakuun. Se olisi selkeää ja tasapuolista, mikä on esimerkiksi Jyväskylän Viihdekeskuksessa.

Tanssiminen oli sattuman kauppaa, sillä naisia oli monta riviä. Tuntemattomana ja varttuneena en tohtinut eturivissä olla ja tuskin kukaan siitä olisi hakenutkaan. Ei ollut paikalla montakaan tuttua herraa, mutta he hakivat. Kahta heistä olen pitänyt hillittyinä herrasmiehinä, joille musiikin tulkinta on tanssimisessa oleellista. Joten kahdet tangoparit sujuivat toivomallani tavalla näiden herrojen kanssa. Fusku-bug-tulkinta oli myös reipas ja siinä Mansen herra saa aikaan persoonallisen tanssin. Loppuillasta jenkka hänen kanssaan sujui viimeisillä voimillani. Illan aikana tanssin kaksi hidasta valssiparia. Nyt jälkeenpäin mietin erästä herraa, joka haki tanssimaan. Siellä ei tullut edes mieleeni, mutta olikohan hän itse herra Leppee Kännilakki … Muillekin kappaleille minua haettiin ja kai jotenkin niissä pääsimme loppuun ja en enää edes muista, mitä ne olivat. Toissa syksyn tanssimatka muistui mieleeni ja silloin oli erilaista. 

Tanssimatkailu avartaa, kasvattaa, luo kärsivällisyyttä ja opettaa elämän arvoja. Hiihtäminen sen sijaan antaa sisäisen rauhan ja voimia elämän tielle. Tasapaino on hyvästä sielulle ja ruumiille.