Tulenliekin lauantai-ilta 14.6.2008

Ihan mieluiten olisin ollut tänä lauantaiehtoona Ikaalisissa Varjokuvan uuden levyn Toinen tie juhlatansseissa. Mutta, Suomi tuntuu isolta ja matkat liian pitkiltä. Hyviä tanssipaikkoja ja mieleisiä esiintyjiä oli monta tälle illalle. Olin luvannut olla Tulenliekissä ja niin olin, vaikka mieli karkaili sinne sun tänne. Niin tanssin takia en ollut luvannut olla paikalla, mutta se muukin tarkoitus katosi.

Tulenliekki ei välttämättä vedä tanssiväkeä kesälavakautena. Seuraava kerta minulle on sitten 2.7. kun paikassa on suuren juhlan tuntu ellen nyt sitten muuta mieltäni juhannusaattoillaksi. Paikan isäntä kertoi, ettei ensin aikonut pitää 2.7. ollenkaan juhlia, mutta hyvä kun harkitsi näin. Paikalla on ehkä kaksi orkesteria ja muutakin ohjelmaa. Sankari itse on niin poikamainen, ettei ikää uskoisi. Kyllä tanssiin liittyvät asiat pitävät ihmisen nuorena tai ainakin nuorekkaana.

Nyt paikalle saavuttuani illan soittokunta oli syömässä, niin taisi olla viimeksikin. Kovasti kiittelivät kokkia. Pian alkoikin orkesterin äänimiehen hoitama levymusiikki ensimmäisen tunnin ajan ja oli taas kiitettävän hyviä kappaleita. Osin uusittuakin, mutta yhtä hyviä kuin aiemmat tuntemani kappaleet. Taukomusiikki oli samaa laatua.

Omega soitteli kaksi osuutta ennen solistin esiintymistä. Eija Kantolan ohjelmisto oli erilainen kuin Tommolan lavalla ja Krouvin lavalla tässä aiemmin. Oli erilainen siinä mielessä, että pidin nyt enemmän hänen kappalevalinnoistaan. Oli vanhoja hyviä ja uudelta levyltäkin useita. Hän osaa ottaa yleisönsä iloisuudellaan. Se asia ei muutu vuosien mittaan.

Alkuillan orkesterin tangot olivat taas sykähdyttäviä, varsinkin kun penkissä istuen ne kuuntelin. En taida koskaan kyllästyä Anna-Liisan haitariesityksiin. Ne argentiinalaiset tangot ovat upeita niin kuin kaikki mitä hän haitaristaan tuottaa. Koskettimet ja hänen laulunsa ovat samaa luokkaa. Kun illan aikana esitetään myös rumpalin tekemiä kappaleita, jotka ovat hyvin tanssittavia, niin mikä olisi tanssia sitä kaikkea, mitä ilta tuo tullessaan.

Mutta ei, niin ei mennyt täällä tällä kertaa. Kaipaan tanssilajien mukaista vientiä edes osan iltaa, mutta tiukkaa se on tehnyt viime aikoina. Kai se nyt kuitenkin on myönnettävä, että osan aikaa oli ihan mukavaa, mutta ne tangot satuttivat sieluun ja sydämeen. Eräs kasvotuttu herra haki myöhemmin eräälle tangolle. Perusfoksin askellusta se oli. Oli käynyt Ilveskasinolla, jossa oli ollut kummaa. Tomi Markkolan tansseissa vähän väkeä ja vanhempaa porukkaa. Uskoa vai ei. Se vanhempi väki on kai eri katsojan silmissä eri näkemys. Samaa herraa hain sitten naistenhaun tangolle. Siinä ne olivat illan tangoni. Niitä kyllä esitettiin nytkin Omegan tapaan useita, usein lähes kymmenen paria levymusiikin kanssa yhdessä ja kun solistikin ex-tangokuningattarena laulaa yhdet, kahdet parit. Tangot ovat yksi syy, miksi käyn heidän tansseissaan ja toinen syy on orkesterin miellyttävyys ja taitava soittaminen.

Paikassahan on sekahaku ja myöhemmin naistentunti, mutta siitä ei ollut apua omaan tanssimiseeni. Foksia ja hieman fuskua oli suurimman osan tanssitaso, siis herrojen. Sillähän pärjää melkein kaikessa. Niitäkin pääsin tanssimaan. Vaikka tanssin jenkat, masurkat ja polkat sekä yhdet hitaat valssit, niin tangojen tanssimattomuus/tangoherrojen puute saa muut tanssitut lajit unohduksiin. Olihan minulla hauskaa kaksilla sambapareilla. Eijan uusin hitti Käärmetanssi, on hauska ja erikoinen samba. Kolmannen kerran kuulin sen. Mukavia rumbakappaleita tanssin kahden parit. Eräs herra tanssitti nyt sylitanssina oikein hyvät cha-chaat. Lienenkö tanssinut huonosti aiemmin ne hänen kanssaan lajin mukaisesti. En kysynyt. Toiset cha-chaat sen sijaan tuttu pitkä herra vei mukavasti jopa yksi uusi kohtakin oli minulle, jota aion opetella kotona lisää. Hänen kanssaan bugit ovat mukavia ja jotain sylitanssiakin tanssimme.

Solistin lopetettua väki oli vähentynyt, joten Omega jäi soittamaan hyviä kappaleitaan jäljellejääneille. Miettimään jäin – ovatkohan tangoherrat vähenemään päin ja mikä saisi herrat kiinnostumaan oikeasta suomalaisesta tangosta, joka ei olisi pelkkää kävelyä tai foksin askeleiden toistoa. Kai se on niin, että tangon tuli syttyy hiljalleen ja roihahtaa harvojen sielussa. Ilman oikeaa tangoa tanssi-ilta huokuu ikävää.