03.06.2012 Haikan lavalla

Matka oli taas sitä laatua, joka piti minut virkeänä varsinkin perille mennessä. Tosin viime kesänä harjoittelin matkantekoa sinne. Vireys alkoi yllättäen jo Jämsän seudulla, jossa siltatyön takia oli tosi pitkä kiertoliittymä kaupungin kautta. Eikä sitä oltu tehty helpoksi. Olisikohan voinut tehdä? Tilanne jatkuu loppuvuoteen saakka eli kaipa saan harjoittelemalla läpiajon tulemaan helpommaksi. Tampereella sain olla myös silmä tarkkana ennen päätieltä poistumista, mutta hyvillä ohjeilla se onnistui (kiitos Peten). Pirkkalan ABC:lla kävin kahvilla ja voi sitä tuulta. Päänahkaa myöten tuuli ravisteli hiuksia. Ajattelin, ettei hyvä seuraa tuulesta, jos Haikan lavalla on samanlainen tuuli. Vettä lähes joka puolella, mikä antaa lisää puhtia tuulelle. Mutta ei ollut. Melkoisen tyyntä oli. Ei ainakaan tuuli nostattanut tunteita.

Haikan lava on tosi kauniilla paikalla. Pitäisi jokaisen tanssijan kerran elämässään käydä siellä. Jos Särkän lavaa kehutaan, niin tämä kyllä on vielä parempi. Niemen kärjessä, kalliolla, puita ympärillä ja vettä melkein joka puolella ympärillä. Pieni kaitale maata lavalle kävellessä. Tuulta oli kyllä ollut päivää ennen ja hieno, iso kahvilateltta oli sortunut. Tuuli oli ollut kova ja kova oli ollut pystyttäminenkin. Uudelleen se laitetaan ja varmaan isoilla painoilla...

VoimaOrkesteri olikin ulkosalla ja mukava oli vastaanotto. Kosketinsoittajana oli tälle illalle Fantasian komea herra, muu porukka oli ennallaan ja illan solisti Suvi Karjulakin ulkoilutti pientä koiranpentuaan. Samassa porukassa oli vielä Omenapuu-orkesterin soittaja - tullut moikkaamaan toisia soittajia. Kertoi, että orkesteri ollut “vauvalomalla”, mutta aloittavat tässä piakkoin ja ilmeisesti solisti Johanna Pakonenkin on mukana.

Tanssiväki oli kovin “perhekeskeistä” tai sanoisinko tanssiseurakeskeistä. Vähän samaan tyyliin kuin kahdella viime kesän käynnilläni. Kaksi oli tuttua herraa, jotka kiitettävästi hakivat tanssimaan. Toisen kanssa olen tanssinut enemmänkin, kun liikkuu kotipaikkakunnallanikin usein. Kaksi vierasta herraa haki. Kumpikin kahdesti. Toinen tanssi oikein mukavasti. Toisen kanssa tangot olivat hitaita versioita. Minun melkein teki mieleni viedäwink - kun jalkojeni oli vaikea alistua pelkkiin siirtelyihin.

Basisti Peten laulama hidas valssi Lumous oli taas kerran upea kuulla. Sitähän minä kovasti odotan kuulevani. Muutoinkin hän laulaa hyvin. Fanittelin tuon hitaan valssin - tarjonta ja kysyntä ei kohdannut. Taisi illan kosketinsoittajalle olla ensi kerta ko. kappale, sillä kovasti olivat silmät nuoteissa... 

Suvi Karjula aloitti osuutensa tangolla ja kun tauolla ulkona kiitin siitä hän sanoi, että myös lopettaa illan tangolla. Se ratkaisi läsnäoloni pituuden. En muista oliko viime kesänä naistenhakua, muistini mukaan ei ainakaan silloin kun kävin. Nyt se oli. Päätin jo etukäteen hakea erästä herraa, jonka liikkuminen miellytti minua eikä hänestä paistanut läpi sellainen, mikä estää minua hakemasta, vaikka olisi mikä taituri. Niinpä sitten hitaalle foksille hain häntä. Vienti oli niin kuin toivoinkin. Jutellessa selvisi, minkä olin jo arvannutkin, hänen tanssiharrastuksensa. Kun miestenhaku alkoi, hän haki hieman nopeammalle foksille ja solistin päätöstangoille. Toinen oli uudensuunnan tango, jota en oikein oikeaksi tangoksi laske, mutta toisen jo hyväksi tangoksi voin sanoa. Mutta olisi vielä voinut olla jokin ikivihreä todellinen tango, mutta hyvä näin. Tangoja on monenlaisia ja makujakin.

Suvin ääni on kyllä upea kaikkeen. Parempi kuin mitä muistinkaan. Mutta jäänkö odottamaan, kun Antti Ahopelto on myöhemmin kesällä paikalla. Silloin ovat tangot kohdallaan. Seuraavana sunnuntaina Saija Tuupanen olisi kyllä hyvä vaihtoehto tanssi-illalle, mutta hän olikin ollut estynyt tulemasta paikalle. 

Ennen lähtöäni nautin muurinpohjaletun hillon ja kermavaahdon kanssa ja oli kyllä makoisa. Kenenhän äidin reseptillä taikina olikaan tehty....
Paluusta tuli helppo. Jopa Jämsän kohdalla. Matka olikin mukava, kun aurinko laski ja loi synkkään pilvijonoon värikkään sävytetyt reunat. Toisella puolella täysi kuu oli ensin himmeänä ja loppumatkalla kirkkaan keltaisena paistoi jo suoraan takaa. Sumu oli laskeutunut vesien ylle ja osin maantiekin peittyi usvaan alavilla paikoilla. Tämä on kesäyön parhaita hetkiä...