04.09.2010 Höyryveturipuistossa 

Mietin tälle illalle tanssipaikkaa. Kukonhiekasssa esiintyivät Sinitaivas ja Tomi Markkola sekä Fernet. Arvelin paikan täyttyvän monenlaisesta väestä ja tungos ei kutsunut minua. Siksi päädyin Haapamäen Höyryveturipuiston tansseihin, joissa on kyllä omaleimaisuutensa, mutta ehkä ei valtavaa ahtautta.

Illan esiintyjinä oli Tornadosorkesteri ja Saija Tuupanen. Illan hienoin musiikillinen hetki oli odottamani orkesterin Kai Läätin soittama ja laulama hidas valssi Sieluni soitto. Eräs tanssituttuni oli ollut edellisenä lauantaina ja ilta ei ollut oikein hyvä. Hän oli poistunut jo klo 23. Niinpä olin paikalla sillä asenteella, että kuuntelen ja katselen illan menoja.

Jouduin ajoissa paikalle, liian ajoissa, kun en oikein tiennyt mihin aikaan tanssit alkavat. Niinpä istui autossa ja olin "hyödyllisessä" askareessa. Poistelin tekstiviestejä kännykästäni, kun niitä vain kertyy ja unohtuu poistamatta  ajallaan tai joitakin joita syystä tai toisesta en raaski poistaa:)  Taitaa olla kaksi läheistä ihmistä, joiden kanssa ajatukset ovat samaan aikaan kanssani. Monta kertaa on kaikenlaisia hetkittäin ihmeellisiäkin yhteyksiä ollut. Niinpä poistaessani hänen useampaa tekstiviestiä ajattelin samalla häntä ja ihanaa pientä miestä ja miksi en ole selvinnyt katsomaan heitä koko kesänä, vaikka olen luvannut. Ja siinä sitten soi puhelin ja tuttu rakas ihminen oli langoilla. Ihmeellinen on tämä ihmiselo kaikkineen. Mitkä voimat ja yhteydet voivat liikkua ihmisestä toiseen, matkojenkin päähän. Mutta tuollainen tilanne tuntuu hyvälle elämässä.

Niinpä siinä hieman sovittiin, että jospa Ruusulinnan matkallani, jota suunnittelin, kävisin tapaamassa heitä. Tornadosorkesteri ja Saija ovat silloin viimeistä iltaa yhdessä. Saijalla on uusi orkesteri tulossa. 

Illan musiikki oli hyvä. Saijan jokainen laulu kuulosti hyvälle. Pidän hänen varhaisemmasta tuotannostaan ja on uusissakin ihan hyviä kappaleita sekä ennen kaikkea pidän hänen tangoistaan. Niin pieni ja siro kuin Saija onkin, niin hänen äänensä on upea ja sopii hyvin tangoihin. Hänellä useita tangoja ohjelmistossaan, jos nyt useimpien esiintyvien tangokuninkaallisten tapaan ei hänkään kovin monta tangoa illassa laula. Olikohan poikkeus tämä ilta. Nyt tangoja tuli.  

Kitaristi Kain hymy lavalta on jotain, mikä ei unohdu koskaan. Se valaisee koko salin ja minun sieluni. Jouni-basisti on pois. Mario Rungin orkesteriin on mennyt. Pitkäaikainen basisti on palannut, oli kolme vuotta pois Jounin ollessa tilalla. Rumpali ollut pitkään, vaikka koko ajan minulla on tunne, että on ollut jossain muuallakin. Niin kuin aiemmin ollutkin, mm. Mäkysen Jaskan orkesterissa.

Tangoja siis tuli paljon, myös taukomusiikissa, joka oli levyisäntä Oiskin hyvää valintaa. Ei Oiskikaan ole enää eilisen teeren poika. Unohti erään asian, mitä hän oli luvannut minulle. Muistan kun hän joskus ei tainnut kovin arvostaa Varjokuvan musiikkia, kun Martin Kievarissa kysyi, että mikä orkesteri se on. Kysyin silloin, onko hänellä Varjokuvan levyjä. Soitteli silloin kovasti PNPn kappaleita. Ei mennyt kauan kun Kyösti antoi hänelle levynsä ja Oiski kehui tanssiväelle, miten hyvä soittokunta Varjokuva on. Niinpä nyt kysyin, että onko hänelle levyasemilla kovasti soiva Tanssit talolla. Sehän nauratti häntä kovasti. Tottakai on, se kun on juuri teille tanssijoille. Tarkoitti tietysti meitä tanssilajien ja soittojen ronklaajia. Lupasi soittaa seuraavalla tauolla ja unohti. Ensi lauantaina kuulemma kuuluu heti, kun näkee minutNauru

Saijan Vie meidät rakkauteen on yksi hienoimpia lavaesityksiä, mitä olen kuullut ja aloituksena oli Yön kuningatar??? Joka tapauksessa joku oikein hyvä tango. Muisti kyllä pätkii, sillä illan kulku sai ajatusmaailmani hämmennyksiin.

Alku 45 minuuttia oli Oiskin levyjä ja sitten orkesterin kaksi osuutta ja kaksi Saijan ja vielä yksi orkesterin. Hitaita valsseja soitettiin ainakin kahdet ja kaikkia lajeja kyllä esitettiin. Naisten vuorotunnilla alkoi ilta ja taas aloitin istumalla. Ihan vuoron lopussa hain erästä tuttua tanssimaan. Vähän oli illan alussa väkeä ja herroissa ei oikein sopivajalkaista haettavaa.

Mutta siitä alkoikin sitten unohtumaton ilta. Sain kaiken ja mitään en ollut odottanut. Muutama loistava tanssiherra oli paikalla. Omassa luokassaan on eräs vanha/nuori tanssituttuni, jonka kanssa tanssin ainakin polkat, hitaat valssit, fuskua, foksia ja rumbat. Sitten eräs varttuneempi herra, joka vaimonsa kanssa harrasti aikanaan tangoa, haki kahdelle tangoparille ja jollekin muullekin. Hainko häntä, en tainnut ennättää.

Sitten eräs herra haki rumballe ja olipa persoonallinen, mutta hyvin rytmissä viety. Häntä ennätin hakea, valssille. Sitten aivan tuntematon, pitkä herra haki rumballe ja siinä vasta oli vientiä. Samat kilpapuolen perusjutut varmaan takana kuin minullakin. Tuntui helpolle seurata häntä. Hakuja oli sitten illan aikaan meillä puolin ja toisin. Mm. jenkat fuskuna/vanhan pojan jenkkana. En muista milloin olisin yhtä paljon ollut pelkkää hymyä. Miten joku onnistuukin murtamaan kuoreni. Toinenkin pitkä mies, vanha tuttu, oli Hiekkarannallakin, tanssi kanssani useita kappaleita. Kilpatanssitaustaisena hänellä on hallussa oikeat rytmit ja askeleet, mutta sen kilpapuolen vaativuuden hän on jättänyt ja tulkitsee miten tahtoo musiikkia. Se on tanssin parhaita puolia. Tanssikemia toimii hänen kanssaan erinomaisesti.

Illan helmi timanttina oli herra, jota olen nähnyt silloin tällöin tanssipaikoissa, mutta jäänyt omaan arvoonsa, kun olen tulkinnut, että on parillinen. Huomasin hänen nyt tanssivan eri naisten kanssa ja yhdellä naistenhauista sitten hain häntä. Kertoi, että on huomannut minut ja ajatuksena myös hakea. Useita kappaleita illan aikaan tanssimme, peräjälkeenkin. En edes muista mitä kaikkea, mutta nopeat foksit ihan foksina olivat upeat. Hän itse pitää sellaisesta ja minä kaipaan tanssipaikoilla sellaista vientiä, kun nykyisin töpötellään tai fuskuna kaikkea tanssitaan. Mutta se mikä meidät yhdisti olivat tangot. En muista milloin viimeksi joku olisi koskettanut tangosieluani. Ne entisaikojen tangoherrat ovat kadonneet tai ehkä osin, olen itse siirtynyt heistä kaukaisille vesille. Mutta tänä iltana, sain kaiken. Se kosketus, jalat ja kädet, koko kroppa, sieluani myöten oli vallattu. Tangoon tarvitaan hyvät lihakset, ryhtiä ja tarvittaessa askelpituuttakin. Kaikki tangon elementit täyttyivät. Ei sillä, osasi hän hitaissakin luoda tanssillisen etenevän tunteen. Tämä ilta oli tässä paikassa ja kaiken kaikkiaan ainutlaatuisen mieliinpainuva ja tällä tunteella monet tulevat ehkä tasapaksut illatkin kestän.