Pavin sunnuntaitanssit 4.5.2008

 

Aamu on iltaa viisaampi tai jotain sinnepäin on sananlasku. Aamun koittaessa edellisen illan tanssimatka oli jo saanut aikaan tunnetilan tasaantumisen. Aikansa kutakin – eli eilen oli eilen ja tänään teen suunnitelmia eteenpäin.

 

Aamusta en vielä ollut ajatellut muuta kuin, että käyn lenkillä. Puolilta päivin ajattelin, että mikä ettei, miksi en ajaisi Paville. Monta hyvää syytä löytyi. Ainahan on oltava syy tekemiseen. Eli kaunis sää, joka hieman vaihteli kyllä iltapäivän aikana. Paikalla on hyvä tanssiorkesteri, yksi suosikeistani ja ehkä paikalla on myös tanssituttuja.

 

Sunnuntai-illan tanssit, tanssiväki, siis se parempana itseään pitävä, arvioi heikoimmiksi verrattuna keskiviikko- ja perjantai-iltoihin. Ja syykin on ihan "luonnollinen" – sanotaan, että paikalla on Puistokulman väki ynnä muut ikä-ihmiset. Siis hyvin tanssivat keski-ikäiset/nuorehkot eivät pidä sopivana paikkaa itselleen. Itsetuntoasioita nämä ovat ja etelän tanssiväki laumasieluisena kansoittaa talvisin ihan kahta kolmea paikkaa ja kesällä hieman useampaa.

 

Kun olin lähdössä kotoa eli jo autossa istumassa, niin sain soiton matkaseurasta. Perille saavuimme hyvissä ajoin. Kyytiläinen selvisi jututtamaan portilla olevaa tanssiherraa ja siinä seisoivat vielä, kun minä vihdoin olin saanut vaatteet vaihdettua ja sukkahousut jalkaani. Ne olisi kyllä saaneet olla pois, sillä illan mittaan ne olivat todella liikaa.

 

Enpä ole ennen yhtä tyylikkäästi Pavin portista sisään mennyt kuin nyt. Vip-herran käsikynkässä minä maalaistyttö. Suukon herra sai poskelleen ja huulipunajälki säilyikin aika pitkään. Pitkän matkan jälkeen kahvi ja pulla virkistivät minua ja ne menin nauttimaan tutun pariskunnan pöytään.

 

Ennen tanssien alkua kävin vielä ulkona ja kuin telepatiaa, kun huomasin nuoren herran äitinsä sylissä. Olin ajatellut heitä, että soitan ennen tansseihin lähtöä. Menee liian pitkiä aikoja tapaamisväli ja lapset kasvavat nopeasti. Orkesterihan se oli mielenkiinnon kohde nuorella herralla. Siinä lavan edessä varsinkin rumpali-Juhis oli tarkkailun alaisena. Rumpalin alku tämä nuori herra on omine rumpuineen. Mikä sitten aikuisena on, sen näkee sitten. Hyvänä esimerkkinä on isoveli, joka jo on ollut mukana esiintymässä tanssilavalla.

 

Ilta alkoi mukavasti. Tanssimaan pääseminen alkuvalssista lähtien tuntui hyvälle. Jonkun aikaa jatkui tämä riemastuttava olo. Sitten väki lisääntyi ja helposti luovutin rivissä olon. Naisia oli rivissä pitkin seinustoja, mutta herroja oli paljon vähemmän. Naistenhaku meni ihan ihmettelyksi. Herrat olivat jaettu ja haettu niin äkkiä, etten edes tajunnut sitä. Jälkeenpäin kuulin sitten, miten siellä toimitaan. Ensinnäkin hyvin tanssivat herrat  ovat jossain muualla kuin haettavana eli ovat jossain ravintolan seuduilla. Naiset hakevat kuulemma vaikka mistä. Kai osa vaihdoista tapahtuu siinä keskellä lattiaa. Vaikka naistentunti oli minusta ihan pökerryttävän masentava, niin illan aikana tanssin muutamien tuttujen ja yhden tuntemattoman kanssa oikein mukavia lajeja. Tämä vieras haki foksille tai jollekin ja huomasin, että olin nähnyt joskus hänen tanssivan parinsa kanssa tanssipaikoilla. Kilpapuolen harrastajia he olivat olleet. Selvisikin, että pari oli kuollut joku aika sitten. Kyseessä oli nuorehko nainen. Oikeastaan siinä tanssiessamme ja jälkeenpäin elämäni sai taas hetkeksi oikeita mittasuhteita. Miksihän ihminen usein hakee vain omaa iloaan. Miksi ilon suominen toiselle on vaikeaa. Miksi emme ole tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Se on se oma napa. Siihen tuijottelemme itse kukin.

 

Kaakonkulmalta oli kaksi tuttua tanssiherraa, joiden kanssa myös tanssiminen on tuttua. Toisen kanssa sylitanssit ovat parhaat ja toisen kanssa kädenalitansseja on harjoiteltu talvesta lähtien, kun samalle tanssipaikalle on satuttu. Hitaita valsseja tuli kai kolmet ja kahdet tanssin.

 

Merkille pantavaa oli taas kerran orkesterin musiikin voimakkuuden hallinta. Lisäksi oikea nopeus (hitaus) hitaassa valssissa ja polkissa. Orkesterin sielu on rumpali rumpuineen. Muina soittimina on puhaltimia kolmea sorttia, haitari, koskettimet, kitara ja basso. Uusi puhaltaja onkin erityisen taitava. Loppuillasta istuin orkesterin lähellä penkissä ja sain seurata heidän soittamistaan. Siitä minut haki tanssimaan kohta viiden vuoden takainen ensimmäinen pinssituttavuus, jonka kanssa muutamat kappaleet tanssimme loppuvalsseihin saakka. Harvoin häntäkään näen. En tiedä toista orkesteria, joka näin lyhyellä ajalla on noussut yhdeksi suosituimmista tanssiorkestereista. Heidän täytyy olla luonnonlahjakkuuksia musiikillisten opiskelujensa ja koulutuksiensa sekä sosiaalisten taitojensa lisäksi.