10.11.2011 Peurungassa

On muutamia orkestereita, jotka ovat olleet jo pitkään hyvin lähellä sydäntäni. Syke on niistä ensimmäinen. Pian yksitoista vuotta tulee ensi kosketuksesta heidän musiikkiinsa. Se tapahtui Tulenliekissä helmikuussa 2001, kun he osallistuivat Viihdyttäjä-kilpailun karsintoihin. Tulivat silloin ensimmäiseksi ja myöhemmin samana vuonna voittivat koko kilpailun.

Näen vieläkin sieluni silmin heidät Tulenliekin lavalla ja sitten lähempää, kun onnittelin heitä. Niin, “pieniä“, niin nuoria ja soittivat kerralla äiti-ihmisen sydämeen. Vuosien mittaan pääsen silloin tällöin heidän tansseihinsa ja alkuvuosina useinkin. Kun tapaan heidät, tuntuu, etteivät he ole muuttuneet, vaikka kaksi orkesterin jäsentä vaihtui jo alkuvuosina. Uudet soittajat kotiutuivat nopeasti. Ehkä kaiken takana on orkesterin sielu, Vesa, laulaja, soittaja. Kun katson häntä, niin vuodet katoavat ja hän on se nuori mies ensi kerralta.

Heidän musiikkinsa on säilynyt hyvin tanssittavana. He esittävät kappaleita koko soittohistoriansa ajalta niin kuin nytkin. Mm. Noussut on kuu, samannimiseltä levyltä. Ainoa käännöskappale levyltä. Muut levyn kappaleet ovat poikien omaa tuotantoa. Upeita kappaleita kaikki niin kuin heidän muillakin levyillään. He ovat osanneet pitää yllä omaa tyyliään, tapaa soittaa ja laulaa. Heidän lavaesiintymisensä on yhtä hellyttävää kuin se oli ensi kerralla kun heidät tapasin.

Tämä ilta alkoi hiljaisesti. Väki tuli hiljalleen. Kovin oli vierasta. Varsinaista tanssiväkeä oli vähänlaisesti, mutta muuta kansaa senkin edestä. Kaksi pyörätuoliherraakin oli usein lattialla. Toinen vaikutti kokeneelta. Toinen ei ehkä omannut otteita, jotka viennissä tulisi olla.

Ravintola oli tehnyt tanssitilojen kohdalla muutoksia, jos on koko kuntoutumislaitoksessa menossa uudisrakentaminen uimahalli- ym. siihen liittyvissä tiloissa.  Ravintolasalin pitkällä takaseinällä keskellä on orkesterilava. Sen edessä on tanssilattia. Orkesteria vastapäätä olleet matalat, pehmeät istumaloosit oli poistettu ja laitettu pitkät pöydät kohti tanssilattiaa.
Siitä seurasi, että istutaan sivuttain orkesteriin päin. Niinpä siinä istuin kolme orkesterin osuutta, pää vinossa, istuma-asentoa vaihdellen ja pelkäsin, että kääntyykö pää seuraavana aamuna johonkin muuhunkin suuntaan. Olin kyllä odottanut paikalle tanssiväkeä ja olihan sitä jonkinasteista. Tanssituttujani ei ollut.

Sain aivan rauhassa istua paikallani. Nyt olisi paikallaan ollut kappaleiden nimien kirjaaminen, mutta kuunteleminen ja katseleminen vei aikani. Olin tyytyväinen orkesterin soittoihin ja lauluihin. Monipuolista tanssimusiikkia esitettiin. Vesalla oli haitarikin moneen otteeseen esillä. Sain kuulla toivomani hitaan valssin, jos olisi ehkä esitetty muutenkin. Hänen oman häävalssinsa - “ja lahjaksi sain mä kauneimman naisen, morsiamen, niin satumaisen…” 

Ennen puolta yötä orkesterin päättäessä kolmannen osuutensa päätin minä kuunteluosuuteni kiittäen illasta ja halaten Vesaa sanoen, etten näin hartaasti ole mitään orkesteria ennen kuunnellut ja katsellut istuen illan. Lämmin olo heistä jäi. Sykkeen tanssi-illat ovat ennen olleet minulla myös tanssia.