Pettikö Kaakonkulman tanssiväki vai…

 

Kello 17-21.30 olevat tanssit ovat hyvässä ajankohdassa. Ennättää nukkumaankin ajoissa.

Olin etukäteen lähes vakuuttunut, että  Kouvolan-Imatran-Lappeenrannan seudun väki on paikalla, mutta toisin kävi. Ehkä Vuoksenniskan tavanomaiset sunnuntaitanssit veivät osan tanssiväestä, mutta ei se selitä Kuntotalon vähäistä määrää eikä sekään, että oli isänpäivä.

 

Paikalla olleet olivat tanssitaitoista väkeä kaikki. Sen huomasi viimeistään, kun lattia täyttyi kädenalitanssijoista. Foksina nopeita kappaleita saattoi tanssia ihan muutama pari. Naisia ja miehiä oli suunnilleen saman verran.

 

Tuttuja oli minullekin suurin osa ja suuren perheen tunnelma siellä syntyikin. Tanssimaan pääsivät kaikki kohtuullisesti. Mieleisten herrojen kanssa sain tanssia ja edellisen illan tuttu tangoherrakin ilmaantui paikalle, joten tyytyväisyyteni oli taattu. Alkuillasta esitetyt polkat olivat mennä ohi. Mutta sitten muistin työn ääressä olevan tutun herran, jonka kanssa illan alussa sain tilaisuuden mutustella jo muuta ja toisen puolen polkasta ennätimme tanssia. Masurkkaa ei esitetty, miksihän…. 

 

Naistenhaulla omat refleksini eivät ole tulleet paremmiksi, vaikka päätin rohkeasti hakea ketä ennätän. Kun naistentunti alkoi hitaalla valssilla ja minulle sopivin herra oli lähistöllä, niin alku oli hyvä. Sitten en enää kerennytkään, joten talon kahvio oli hyvä vaihtoehto. Tarjolla oli taas todella maukkaita voileipiä ja imeliäkin leivonnaisia. Mieli teki kaikkia, mutta voileipään päädyin. Hieman ennätin jutella siinä sivussa orkesterien volyymien asiantuntijan kanssa. Hän ajattelee mielipiteissään varmaankin terveydellisiä seikkoja. Minua tosin hyvin harvoin häiritsee liian kovasti tuleva musiikki. Varjokuvan musiikki soi taas sopivasti.

 

Tunnin lopulla hain sitten muutamaa herraa ja jenkan soidessa en tiennyt ketä olisin hakenut. Silloin eteeni käveli vieras mies ja anteeksipyydellen kysyi jenkalle. Minusta on sama kuka hakee, jos polkalla, jenkalle tai masurkalle ei itse tiedä ketä hakea. Jenkka olikin sitten specialjuttu. Kansantanssinharrastaja hän oli ja kertoi, ettei voinut sivusta kuunnella jenkkaa. Muutaman perinteisen jenkan askeleen jälkeen hän kertoi miten jatkaa vientiä ja hyvin varmalla otteella ohjasi niin, ettei vaihtoehtoja ollut vääriin kuvioihin. Mukava oli oppia ihan uusia kuvioita.

 

Raamikkaiden herrojen kanssa on mukava tanssia ja kahdet humpat eri herrojen kanssa olivat hauskat. Kaakonkulman tohtorin kanssa vielä sujuivat eri yhdistelmänä vai olikokin buggia kaikki. Mutta alkuillan nuori herra vei niin, että jalkani eivät olleet aina edes maassa ja kun olivat niin ihan sotkeennuksissa. Parin tunnin harjoitus hänen kanssaan auttaisi jalkojeni sijoittelua. Mutta hauskaa oli sekin erilainen humppa. Cha-chaa jäi tanssimatta, mutta unohdan sen.

 

Uuden jo syyskesästä mukaan tulleen miksaajan myötä väliaikamusiikki kuulosti uudistuneelta ja kappaleet olivat hyvin valittuja. Tangojahan tuli sekä soitettuina että levyltä. Yllätys olikin, kun tajusin Seinäjoen tango-orkesterin soiton ja kun laulaja alkoi laulaa, niin siinä se oli. Tango Taivas salamoi ja Jouni Keronen. Ja tanssin sen parhaan mahdollisen tangoherran kanssa.

 

Alkuillasta minua haki mies, isolla kirjaimella, niin kuin tanssiystävänsä hänestä kirjoittaa. Joskus, aikoja sitten olemme tanssineet muistaakseni viimeksi. Olipa herrasta kehittynyt tanssija naisensa opissa ja varmasti myös omalla innostuksellaan. Käsiotteet olivat hyvät, vartalotuntuma kohdallaan ja rytmit hallussa. Siitä on suunta kehityksessä vain eteenpäin. Eipä ole turhaan naisensa kehunut hänen edistymistään tanssissa.

 

Varjokuvan musiikki oli taattua, tuttua ja koskettaa aina uudelleen ja uudelleen. Siihen en voi kyllästyä, vaikka edellisen illankin heitä kuuntelin. Rumpali Kyöstin ääni saa sieluni väräjämään ja  huippuhetki oli saada tanssia mieleisen herran kanssa mm. Cherbourgin sateenvarjot -  "Tuuli kulkee puiden alla kuunnellen, sumu liikkuu kasvoillani tunnen sen, aalto rantaan heittää kuohun valkoisen; silloin rakkahin muistan vain sua. Ja kello, joka seinälläni raksuttaa…"