Täydellinen ilta musiikillisesti

Näin jälkeenpäin jään miettimään, mikä sattuma olikaan, että molemmat minun lempiorkesterini julkaisevat uuden levynsä samana päivänä. Toisen tilaisuuteen oli mahdollista päästä, toinen oli liian kaukana. Mutta kun kuuntelen levyjä ja suljen silmäni, tuntuu kuin olisin samassa tilassa heidän kanssaan. Taisin sanoakin, kun Varjokuvan levyä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, että sitten lopetan ajeluni pitkin ja poikin, kun levy on valmis. Mutta eihän se niin mene. Katselin juuri sekä Pekkaniskan Poikien että Varjokuvan maakuntakierrospaikkoja kevään korvalla ja kesempänäkin. Saankin unohtaa ajatukseni tyytyä vain pelkkään levyyn. Molemmat ovat välillä pois etelän tanssipaikoista ja PNP ihan kiitettävän monta kertaa. Onpa odotettavissa innostava kevät/kesäkausi.

Lauantai-ilta Pesäkalliolla poikkesi aiemmista käynneistäni. Tavallista väkeä oli vähemmän eli huomasin sen jo heti alussa, ettei aikaisempien Pesäkallion iltojeni tunnelmaa tule. Mutta Varjokuvan musiikki korvaa kaiken. Musiikin voimakkuus on aina kohdallaan. Myös illan alussa, kun lattialla on vähemmän tanssijoita. Miksaajalle menee siitä myös kiitokset. Uudelta levyltä esitettiin useita kappaleita ellei lähes kaikkia. Aika moni oli tuttu ennestään. Kyöstin laulamissa kappaleissa on herkkyyttä, mikä koskettaa sieluani. Mukava on kuulla myös Ramin laulavan. Unohdan, että koko porukka on välillä äänessä. Laulu ja soittaminen käy siis kaikilta. Mutta näin jälkeenpäin muistelen, ettei nyt esitetty yhtään varsinaista poikien yhteistä kitarasooloa. Sitä on aina ollut ilo katsella. Argentiinalainen tango ei sopinut tällä kertaa ohjelmistoon. Toivon, ettei se unohdu kokonaan pois.

Taukomusiikista huolehti tällä kertaa paikan isäntä ja hyvää se oli kuten ennenkin. Kaikkia tanssilajeja tulee illan aikana, kun hän seuraa mitä orkesteri esittää. Usein levyjen soitosta vastaava Tero olikin nyt  kuuntelemassa Varjokuvaa. Aiemmin hän on ollut kuulemassa heidän esiintyessään vuosia sitten. Yhdessä tanssimisestamme on ollut puhetta viikkojen ajan, joten hieno hidas kappale oli sitten hänen "kohtalonsa".

Ensimmäinen tunti sujui niin kuin ennenkin Pesäkalliolla, siis tanssien. Seuraava tunti olikin erilainen kuin ennen. Se meni  ylätason pöydässä istuen ja kuunnellen musiikkia. En jaksanut seisoa hakualueella, kun haut eivät kohdistuneet minuun. Juttuseuraakin ilmaantui pöytääni. Kiitos miellyttävän pariskunnan. Sehän ei ollut hakualuetta, joten siinä sain istua rauhassa enkä lisännyt hakurivistöä. Toisinaan vain henkisesti väsähdän, kun hakijat olivat ilmeisesti sisimmässään sitä mieltä, että olin valinnut illanviettopaikkani väärin. Kiikkustuolissa kotona pitäisi kai kiikutella ja kutoa sukkaa. Pidän kyllä käsitöistä. Mutta tarkoitus ei ole antaa periksi, vaikka jo kovasti arvellaan elämäni ehtoon olevan tulossa niin kuin Supernovalla. Lienenkö ykkös- vai kakkostyyppiä, mutta jälkeä tulee. Siellä jossain me joka tapauksessa kaikki kohdataan – elämän kiertokululle ei voi mitään.

Naistenhaulla en sitten montakaan alkuillan tanssittajaani nähnyt ja muutkin herrat olivat pian jaettu. Eli naisten haut olivat taas liian nopeita minulle. Erityistä innostusta en tunne niitä herroja kohtaan, jotka eivät ennätä hakea miestenhaulla. Mutta kiitosmaininnan annan minua hakeneille herroille. He hakivat myöhemminkin, vaikka en heitä ennättänyt hakemaan.

Erään herran kanssa oli juttua naisten vaatetuksesta. Hän ei hae koskaan missään olosuhteissa pitkissä housuissa olevaa naista. Olinkin ihmetellyt, kun menee aikoja, ettemme tanssi vaikka samassa paikassa olemme. Sallin hänelle hakukriteerinsä, sillä niitä löytyy monenlaisia meiltä itsekultakin.

Loppuilta meni välillä tanssien ja välillä orkesteria kuunnellen. Jyväskylän seudun pitkän herran kanssa on mukava tanssia ja onneksi hän haki myös jenkalle. Polkat ja masurkat eivät tuoneet iloa pelkällä katselulla. Lattareista kiitos tutulle naapurikaupungin herralle. Olen alkanut kai oppia liikuttamaan sopivasti jalkojani. Kun opin pitämään vielä suuni kiinni, niin olemme molemmat tyytyväisiä….

Naistentunnin lopulla hain tutunnäköistä herraa, mutta muistini ei toiminut. Hänen toimi. Kerran tanssittu aiemmin ja nyt tuntui, että herran tanssitaidossa oli harppaus kohti taituruutta. Hyvä kun jotenkin kuljin mukana, vaikka taisi hän vientinsä tehdä vietävän mukaiseksi. Olihan hän varmaan jo aiemminkin taitava, en vain silloin huomannut sitä. Kyllä Marlenin Evään kanssa pieni hetkikin tanssilattialla on juhlaa. Vienti on sitä luokkaa. Eräällä herralla on kauneimmat ruskeat silmät, mitkä tiedän ja synnynnäinen tangosyli, johon tänä ilta minulle ei ollut tilaa. Valssit ja varsinkin kosittavan hyvät cha chaat hänen kanssaan toivat lähes tangon tunnelman.

Maksoin tanssivelkoja eräälle herralle, mutta vielä jäi saldo miinukselle ja taitaa kasvaa korkoa, kun aika kuluu. Onneksi hän ei tiedä, että minusta onkin mukava tanssia hänen kanssaan. Hyvä kun hän saa kiusata minua tanssiveloilla. Huumorinkukkia on varottava tallaamasta tanssilattialla - antaa vain kaikkien kukkien kukkia….

Tänä päivänä en tuo sinulle kukkasia,

vaan jätän lyhyen tiedonannon.

On se sentään kiva,

että sinunlaisesi ihminen on olemassa.


                     -Irja Askola