Ravintolailta 2.3.2007

Neljäs perättäinen perjantai-ilta pienessä ravintolassa ja vain minulle mieleisten orkesterien takia. Sarja alkoi Väriloisteella, sitten Markus Sextet ja Jari Grek Flamingonsa kanssa. Nyt siis vuorossa oli Väliaikainen. Eikä voi sanoa, että ainakaan huononisi soittotaito ja kappalevalikoimat.

Tällä kertaa illasta muodostui taas kerran erilainen. Väkeä oli aluksi muutamia ja sen kolmen tunnin aikana, minkä olin, ei asiakasmäärä noussut suureksi. Vaikuttaneeko hiihtolomakausi tai mikä sitten, mutta tanssiväkeä ei juuri ollut. Tavallista ravintolabilettäjää joku kymmenen. Hekin saivat aikaan sekamelskan tanssilattialla tanssitaidottomuudellaan ja tietämättömyydellään, miten pienessä tilassa tulisi liikkua.

Aina kuitenkin paikalla on muutama joiden kanssa tanssiminen sosiaalifoksina onnistuu. En liene koskaan cha chaata tanssinut riehakkaasti vietynä sambana eikä millään perusaskelilla. Antautuahan siihen oli pakko, kun päätin unohtaa, että cha chaa soi takana. Kyseinen herra oli omalla tavallaan persoonallinen tanssija muissakin lajeissa, mutta vauhdikkuutta voisi hieman vähentää ja ainakin ravintolassa.

Ketään tanssituttuja ei ollut paikalla, joten erilaisissa kävelyttämistyyleissä minua vietiin jopa tangotkin. Jos herra tanssii selin lähes koko ajan astuen samalla jalalla taakseen ilman mitään yhteyttä tanssimusiikkiin, niin minun jalalleni teki tiukkaa. Kiittelinkin näitä hakijoita tanssin loputtua toivottamalla hauskaa illan jatkoa toivoen, että kohdistavat hakunsa toisiin naisiin.

Väliaikainen on erityinen tanssiorkesteri. Heillä on ikioma ohjelmistonsa ja heidän kappaleissaan oli monta, joita eivät toiset orkesterit esitä. Ilta alkoi levymusiikilla klo 21 ja orkesteri aloitti klo 22 hellyttävällä valssilla Peukaloisen retket. Tuli mieleeni, kun nuorimmaiseni kanssa katsoimme aikoinaan samaista lastenohjelmaa. Toisena valssina oli operettivalssiyhdistelmä, jota en ole aiemmin kuullut. Vahakantinen vihko on miellyttävä foksi/fuskukappale ja Siperia humppa oikein mukaansa tempaava. Yksi tuttu pariskunta taisi tanssia sen buggina. Hidasta valssia Sieluni soitto ei esitetty alkuillasta ja tuskin kukaan olisi sitä osannut tanssiakaan. Kaunis se olisi ollut myös kuunnella.

Niiden kahden tunnin aikana, minkä olin läsnä heidän soittaessaan, saimme kuulla todella hyvää tanssimusiikkia. Tosin paikalla olleelle väelle oli ilmeisesti ihan sama, mitä tai miten soitetaan. "Helmiä sijoille" – sanonta piti paikkansa. Suren todella hyvien tanssiorkesterien ravintolakeikkoja, mutta ne ovat onneksi vain osa heidän työtään. Eikä lavalta näy muuta kuin esittämisen ilo, olipa tanssilattian puolella mitä hyvänsä. Aina ei voi valita.

Kai se on sama kuin ne biorytmit, joita seuraan. Nousua ja laskua. Omat biorytmini eivät voisi paremmin olla. Kaikki huipussaan nyt plussalla yhtä aikaa eli se helpottanee myös omien negatiivisten tunteitteni käsittelyä ja kestän yhtä sun toista, myös tanssirintamalla. Lapin lomaviikolleni näyttäisivät käyrät osuvan pohjalukemiin eli parasta unohtaa ne näiden pluspäivien jälkeen…