06.10.2012 Haapamäen Suojalla

Pitkästä aikaa paikassa ja muutenkin tanssimatkailu on ollut vähissä. On ollut kulkutautia ja polvikaan ei ole ollut suosiollinen harrastuksilleni. Nyt kuitenkin onnistuin yrittämään ihmisten ilmoille. Helmenkalastajat näyttivät uudistuneen vai enkö edellisellä kerralla huomannut, että sukua oli tullut lavalle lisää. Linkin kuvassa on vanha kokoonpano. Nyt kitaraa soitti rumpalin veli, joka ei näyttänyt tutulle. Kun bassoa soittaa poikien setä, niin melkein perheorkesteri on kyseessä.  Hyviä ovatkin ja solisti on komea myös ääneltään. Kaikki ovat iloisia ja hymyileviä lavalla, mikä tuntuu myös tanssijoissa. Mukava heitä on vilkaista välillä.

Oma tanssiyritykseni on haparoivan kokeilevaa, joten mielelläni vain istuin ja seurasin menoa. Muutamia kappaleita tanssin ja vuorotuntihaulla en juuri osannut/uskaltanut hakea ketään. Yllätys itselleni oli, että polveni kesti polkan, jolle tuttu mies tuli hakemaan. Joskin ehdimme tanssia vain toisen, kun hän oli miettinyt uskallanko vielä lähteä polven puolesta hyppimään. Ihmettelen itsekin enkä ensi kertaa, miten polvi kestää polkan, vaikka se olisi muuten kipeä. Sivuliikkeet, tönäisyt lattialla yms kosketukset säikäyttävät, mutta polkan päkiäaskellus on niin keveä ja kun on hyvä vienti, ei ole hätä päivää. Ehkä tanssi kuitenkin jatkuu…