"Varjotanssien" tuntua...

Kyllä silmille ja sielulle tekee hyvää nähdä Pekkaniskan Pojat lavalla! Ja illan toinen orkesteri olikin tuttu edelliseltä illalta. Solisti vain oli vaihtunut. Kunnon tanssimusiikkia esittivät molemmat orkesterit koko illan. PNP:n tunnettu valotaulu, joka kertoo seuraavan tanssilajin, ei tällä kertaa ollut mukana. Solisti Matti-Sakari hoiti asian suullisesti ja jopa niin, että valssien välissä kertoi seuraavasta lajista, tangon tulosta ja siinä tanssiparin kanssa mietimme, että jokos me tanssimme kaksi valssia.

Tällä kertaa olin jo ennen kahdeksaa paikalla. Tanssiväkeä saapui koko ajan, jopa linja-autolastillinen innokkaita tanssijoita. Tuttuja tietysti oli paikalla ja varsinkin naisia. Herroissakin oli muutama tuttu ja joitakin jopa kauempaa tulleita. Alkuillasta jo ymmärsin, että ei Kaakonkulman tutuista ja aiemmin paikalla olleista muista tanssiherroista ollut montakaan paikalla. Järvenpään "pinssitapaamisen varjotanssien" tuntua oli ilmassa ja varsinkin tanssilattialla. 

Foxpopin solistina oli tällä kertaa joku Carita? Edellisen illan Kaisa-Mari Ruokolainen lienee kuitenkin pääsolisti. Kuulinkin, että orkesteri säestelee välillä eri solisteja ja ei taida helppoa olla sekään. Nyt ainakin solisti ja orkesteri esittivät hyvin ja kyllä minun maallikon korvaani hänen äänensä oli hyvä ja erityisesti kiitos tangosta Vie meidät rakkauteen. Harvoin kuultu tanssipaikoilla.

Foxpopin haitaristi Jari Kokkinen onkin musiikin ammattilainen ja opettaja. Kun nettitiedot heistä ovat vähäiset ja tänäänkään ei edes löytynyt mitään, on ehkä odotettavissa heiltä omat sivut ym. tietoa esiintymisistä. Monen vuoden ajan heitä silloin tällöin kuulleena toivon, että "lämmittely-tausta" yms.bändin leima häviäisi. Mutta aina ei ehkä, ei-päätoimisen orkesterin taustatietojen ylläpitämistä koeta mielekkäänä, vaikka heilläkin on noin sata esiintymistä vuodessa. Minulle tanssikokemukseeni ja –tunnelmaani vaikuttavat monet asiat yhdessä. Ei pelkästään oma tanssiminen, vaan myös miten esiintyminen sujuu lavalla, miten orkesteri suhtautuu tanssijoihin ja päinvastoin. Koko illan tanssitunnelman luovat yhdessä esiintyjät ja tanssijat. Taustatiedot orkesterista on mukava lukea vaikka netistä etukäteen ellei tunne orkesteria.

Mies/naissuhde määrällisesti tanssijoissa oli tasainen. Herroissa tosin oli monta varttuneempaa hitaammin ja hartaammin tanssivaa ja esimerkiksi tavallisessa valssissa eteneminen oli vaikeaa, kun suunta toistuvasti oli taaksepäin ja askelpituuskin oli töpöttelyä. Punaisine helmoineni olin kai peljätys ja tutuistakin herroista jotkut eivät hakeneet. Olihan rivissä paljon nuoria ja tanssillisemmissa asuissa olevia neitoja. Elämä on...  Mutta kiittää sain useampaakin herraa hyvästä viennistä ja yritin jopa hakea takaisin naistenhauilla. En tosin monta kertaa ehtinyt hakutilanteeseen mukaan, sillä naisten haut tapahtuivat ennen kuin oli aina tietoa seuraavasta kappaleesta. Salin katsomon yläpenkki sopi hyvin katseluun ja musiikin kuunteluunkin. 

Yhdessä hitaassa valssissa ja saman herran kanssa tanssitussa tangossa oli elämän tuntua. Kiitin häntä vielä tanssiparinsa läsnäollessa, kun samalla totesin, etten chachaallekaan ehtinyt ketään hakemaan. Kokonaisuutena ilta oli... tasainen. Riemastuttavia hetkiä ei montakaan ollut. Hissuttelutanssiminen ei voi nostaa tunnetasoa. Tuttujen kanssa tanssiessa tulee joskus vaihdettua kuulumiset ja tanssiminen jää toissijaiseksi. Onneksi reipasta buggia pääsin tanssimaan sekä jiveä ja fuskua ja toisen illan chachaa-pareista. Myös toiset hitaat valssit olivat hyvät. Polkassa sain mukavia kohotuksia ilmaan ja toisen polkan lopussa osasin jo pudota yhtä aikaa molemmille jaloilleni. Kun harvoin saan tanssia ko. herran kanssa, niin unohdan jo hänen vientityylinsä. Masurkalle haki tanssituttu. Sujuvasti selvisimme. Mukava oli tavata myös pitkästä aikaa eräs tanssinetin alkutaipaleeni ensimmäinen Isännän minulle esittelemä herra, joka huolehti tanssiinpääsystäni ensimmäisellä Ruusulinnan matkallani ja ketkäs silloin olivatkaan soittamassa kuin PN-pojat. Kyllä kunnon sylitanssi oli pitkästä aikaa mukavaa, kun syli oli avoin:)

Loppusaldoissa liian monta hyvää tanssikappaletta vain kuuntelin, vaikka olin toivonut saavani tanssia "mielihyväkammion" täyteen muisteltavaa.  

Ehkä olin odottanut enemmän juuri tältä illalta ja se kai vikana olikin. Sillä tanssitunnelmalla, mikä minulla oli, tuskin olisin hyvin kauan salia koristanut seinäruusuhameessani ilman PNP:n läsnäoloa.

Oloani kuvasti kai parhaiten yli puolen, juuri toisella naistenhaulla, Matti-Sakarin laulama nimikkorumbani ja ketään ei ollut haettavissa lajin mukaiselle tanssille. Kuuntelin sen ja osasin sitten poistua yön selkään.  Muutama, lajit taitava herra oli tietenkin paikalla, mutta heillä olivat omat tuttunsa, joihin haut kohdistuivat. Tanssitaito aivan perusaskeliinkin eri lajeissa oli monilla herroilla vähäinen, sillä heille riitti foksin askel kaikkeen. Se suotakoon ken niin tekee. Itse haluaisin tanssia lajien mukaisesti vaikka vain perusaskelilla, sillä minulle tanssimisen ilon ja mielekkyyden tuovat eri tanssilajit henkilökemian lisäksi – mikä onkin harvinaisempi tunnetila, joskin ei tällä kertaa kovin kaukainen. Edellisen illan tunnelma oli vielä minussa. 

Tähtitaivaan alla sain ajaa mennen tullen ja lumihiutaleita leijaili samassa paikassa mäellä kumpaankiin suuntaan ajaessani. Valkeaa joulua odottelemme varmaan me suomalaiset ja enteitä siitä onkin. Itse odottelen myös ajan kulumista, kun seuraavan kerran pääsen tanssimaan. Tässä välillä saatan kirjoittaa jotain muuta, mutta tanssimatkakertomukseni odottavat uutta tulemistaan. 

Kiitän kaikkia sivuillani vierailleita. Käyntejä on ollut hieman yli kolmen kuukauden aikana yli 4600. Toivotan kaikille Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta!