02.03. - 04.03.2011 Rauhalahti, Peurunka, Jämsän Paviljonki

Orkesteri Varjokuvan kolme puolta, kolme peräkkäistä iltaa, eri ohjelmistot ja kaikilla sama vaikutus minuun. Muistelen etten joskus pitänyt joka kerta heidän koko illan musiikistaan. Ehkä liiasta nopeiden soitoista. Nyt nämä kolme iltaa osoittivat, että heiltä löytyy niin paljon hyviä kappaleita, ettei huonoja joukkoon sovikaan. He ovat kyllä oman tyylisensä joukko orkestereiden joukossa ja erottuvat muista, tyylikkyydellään, persoonallisuudellaan, vakavuudellaan mustan kankaan edessä ja ennen kaikkea monipuolisten rytmien ja melodioiden osaamisen taidolla.

02.03.2011 Kuopion Rauhalahti

Aikanaan niin kuulut Rauhalahden keskiviikon naistentanssit eivät juuri herätä kummempia tunteita. Oikeastaan rauhallista oli, niin naistenhaut kuin illan kulkukin. Muistan vain ne takavuosien käynnit, ei kovin usein, mutta villi oli meno paikassa. Naisia oli tungokseen asti ja ahdasta lattialla. Moneen vuoteen ei sitä tunnelmaa ole ollut. Itse asiassa eräs rouva kertoi, että paikassa on hiljentynyt. Viikolla on jotain menoa, mutta viikonloppuisin toinen ravintola, Iso-Valkeinen vetää tanssiväen ja siellä onkin tunnettuja esiintyjiä, jos on kuulemma tiistaitansseissakin. Täällä ei ollut ollut tungosta Finkkujenkaan illassa, tosin koville pakkasille oli sattunut heidän esiintymisensä.

Minulla oli kahdenlaistakin asiaa kalakukkokaupunkiin, joten paluumatkalle sopi hyvin poikkeaminen Rauhalahteen. Mukava paikkaan on mennä, sillä tuttuja hymyjä on naulakonhoitajilla ja lippujen myyjätkin entisiä vuosien takaa. Suselin leimalla seuran jäsenkortissa saa hyvän alennuksen. Siinä eteisaulassa on vesipistekin.

Levymusiikkia tuli aluksi, á la Hande, orkesterin monitoimimies ja tuli sitä orkesterin tauoillakin. Kerrankin ravintolassa oli kunnollista musiikkia taukojen aikana. Orkesterin musiikki oli sitä mitä tanssimusiikiksi sanotaan ja oli siellä joukossa kauniita fiilistelykappaleita, niin kuin niitä on heidän levyilläänkin. Heidän musiikissaan yhdistyy rautalankaa ja kaunista melodista musiikkia. Heidän persoonallisuutensa loisti kautta illan. Se jokin heissä on ja säilyy.

Kuuntelulinjalla enimmäkseen olin joskin muutamille kappaleille hain tuttuja herroja. Mukavalta tuntuu, että entisellä tanssiseudulla on joku tuttu paikalla. Tiesin erän herran olevan paikalla ja mukavasti sujui hänen kanssaan useampia kappaleita. Mitään erityistä halua hakemiseen en löytänyt, sillä halusin kuunnella ja katsella soittokuntaa. Kun menee aikoja, etten näe heitä, niin tanssiminen ei ole ensisijainen haluni joskin kaikkia heidän kappaleitaan kyllä mielelläni tanssinkin. Puolen yön jälkeen oli palattava arkeen ja kotimatkalle. Seuraavat kaksi iltaa antoivat lisää mielihyvää jo pelkkänä ajatuksena.

03.03.2011 Peurunka, Laukaa

Peurungan kuntoutumiskeskus olikin puolestaan lähimaastossa. Iltatanssit alkavat jo kello 20 levymusiikilla ja pian orkesteri jatkaa. Tanssit päättyvätkin siellä ajoissa, mikä ei aiheuta juuri univajetta työssäkäyville. Illan musiikkivalinnat olivat hyvät ja mieleisiä kappaleita esitettiin koko ajan. Samoja ei ollut kuin edellisenä iltana ja taidankin joskus alkaa erottamaan kunkin soittajan oman maun. Taukomusiikissa tunsin suurta mielihyvää monista kappaleista ja varsinkin tangoista.

Eri paikoissa on erilainen tunnelma kanssaolijoiden suhteen. Rauhalahdessa, vaikka oli usea ulkonäkötuttu, niin vieras olo siellä oli. Kun katselin Varjokuvaa lavalle, niin siitä tuli lämmin olo. Peurunka on pienempi paikka, jossa käy tanssimassa talossa yöpyjiä ja suurin osa on eri puolelta tullutta tanssiväkeä. Heistä osaa näen lähitanssipaikoissa, mutta mitään tanssituttujani he eivät ole. Enemmänkin oma piirinsä, joka viihtyy keskenään.

 

Nyt minulla oli tuttu paikka orkesterilavan vastapäätä, tanssitila jäi väliin. Pehmeä mukava penkki, josta sain katsella ja kuunnella soittajia melko rauhassa. Sitäkin ennätin ajatella, jo monta kertaa aiemminkin, että mikä onni, että tässä soittokunnassa ei ole ollut vaihtuvuutta. PäinvastoinSilmänisku Väki on lisääntynyt soittokunnalla viiden verran kohta kahdeksan vuoden aikana, minkä olen heidät tuntenut. Lapset ovat tulevaisuutta.

Sen verran muutosta on tapahtunut, että orkesterin monitoimimies vaihtui joitakin vuosia sitten. Handen edellä olevaa nappulakoneenhoitajaa saan kiittää suhteeni alusta VarjokuvaanViaton Ehkä olisin heidän musiikkinsa löytänyt ominkin avuin joskus myöhemmin. Mutta jos jotain vielä kaiken hyvän päälle saisin toivoa, niin kun orkesterin polkat ovat niin mahdottoman hyvät, niin pelimannimaiset, niin entä jos jostain löytyisi viulunsoittaja joukkoon tai entä jos joku soittajista ottaisi viulun haltuunsaHymy

 

04.03.2011 Jämsän Paviljonki

Perjantai-ilta Jämsän Paviljongilla oli taas erilainen. Paikka on jo tanssipaikkaa vastaava. Ulkoa tullessa on tasanne, joka kiertää tanssilattian kaksi sivua. Siinä on naisten- ja miestenhuoneet, naulakko, kahvio ja vasemmalla sivulla pöytiä ja tuoleja ja hyvä tila vaikka tanssia. Ulko-ovesta suoraan tanssilattian yli on orkesterilava, jossa on kohtuullinen tila soittajille. Tanssilattialle on muutama askelma ja naisten hakualue on siinä alhaalla. Naisia seisoo kyllä tasanteella ja portaillakin. Penkkirivi kiertää oikealta oikeaa reunaa pitkin ja samoin vasemmalla sivulla on penkki.

Hande olikin majoittunut äänentoistolaitteineen siihen naisten hakualueen kylkeen. Ihan mukava paikka, mutta hän ei tainnut joutaa katselemaan naiskaunetta ympärillään. Tarkkana hän on aina työssään. Kun siinä vieressä käyn joskus seisomassa ja seuraan hänen työskentelyään, niin ihailen vain kaikkea hänen tekemisiään. Miten ne eri väriset valotkin sattuvat niin musiikin eri kohtiin täsmällisesti. Eikä ole äänentoistossakaan valittamista. Kun hän vielä osaa valita hyviä kappaleita taukojen ajaksi, niin enpä voi valittaa.

Tämäkin tanssipaikka on kärsinyt useina tanssi-iltoina väen puutteesta. Perjantai-ilta ei kaikille käy ja sääolosuhteetkin ovat olleet vasten moneen kertaan. Mitään tungosta ei nytkään ollut. Tanssiväen koostumus oli monimuotoinen. Oli orkesterin takia paikalle tulleita ja heitäkin, jotka käyvät tanssimassa milloin heille sopii eikä välttämättä esiintyjän takia.

Illan alkupuolella oli mukavia tansseja, kun tanssinaisia ei ollut vielä kasapäin ja haut helpompia sekä miehille että naisille. Tai kai helppoa herroille oli vuorollaan poimia naisjoukosta suosikkinsa, joita oli riittävästi tarjolla. Herroista ei voi sanoa samaa määrällisesti eikä näköhavaintoni mukaan hyviä viejiä ollut montakaan.

Omat tanssini hiipuivat loppuiltaa kohti ja seisoin kuin totemipuu Handen äänentoistolaitteiden vieressä. Onneksi paikalla oli eräs herra, joka hakee illan mittaan useamman kerran, joten muutaman muun hakijan lisäksi illan tanssit eivät jääneet ihan ykköskappaleisiin. Omia vuorotunnin hakujeni määrää en voi kehua.

Tärkeintä minulle tällekin illalle oli saada olla läsnä katsomassa ja kuulemassa soittajia. Illan aikana eräs kappale kiinnitti huomioni ja Hande valaisikin minua siinä tiedonpuutteessa. Elviksen ihanan kappaleen Can’t help falling in love Kyösti lauloi suomeksi. Hänen oma sanoitus ja poikien kanssa sovitus. Kappaleessa on minulle erityinen tuntu ja mielihyvä. Se oli vieraalla kielellä joku vuosi sitten nuorimmaiseni häätanssi.

Mitä enää voisin sanoa näistä kolmesta illasta. Ainutlaatuisia ja ehkä ainutkertaisiakin saada olla kolmena peräkkäisenä iltana heidän illoissaan. Mutta ykkösiltoja vielä tulee ja paljon. Soittokunta kyllä jaksaa ja minäkin olla ajan virrassa.