13.03.2014 Peurungassa

 

Tämän viikon menoni ovat poikkeukselliset. Jotenkin vain sattuu mahdollisuuksiini olla läsnä useampana iltana peräkkäin eri paikoissa. Eilen illalla Martti Metsäkedon orkesteri, jota nykyisin erittäin harvoin näen. Tänä iltana Fantasia-orkesteri ja Marko Maunuksela. He ovat harvemmin sattuneet kohdalleni. Fantasian illoissa joskus ennen olin useamminkin. Kokoonpanokin on muuttunut, minkä nyt orkesterin maestro, kapellimestari Jouni Hannula on ja pysyy.

 

Viikonloppua kohti menoni vain jatkuvat. Perjantai-iltana Jyväshovissa on Eija Kantola ja Omega-orkesteri. Entisessä elämässäni olin hyvin usein heidän illoissaan. Kesäaikaan joskus jonain viikkona kolmekin kertaa. Ne olivat aikoja, kun orkesterissa oli Ramin ja Esan lisäksi mm. Tomi Oravala. Hänen jälkeensä Anna-Liisa Väkeväinen. Molemmat orkesterin kosketinsoittaja-haitaristeja. Anna-Liisalla oli ohjelmistossa neljä varsinaista argentiinalaista tangoa ja viidentenä oli argentiinalaistyylinen orkesterin rumpalin instrumentaalitango Tangox. Aika muuttuu, mutta Esa ja Rami ”säilyvät”. Molemmat hyvin taitavia muusikoita. Uudemmat jäsenet ovat sopeutuneet joukkoon.

 

Lauantaille mieleisen musiikin takaavat minulle Saija Tuupanen ja eXmiehet Haapamäen Suojalla. Sunnuntai onkin sitten ihan oma lukunsa. Minulla on tilaisuus päästä katsomaan ja kuulemaan Ähtäri-halliin musiikkinäytelmää, revyytä Salattu Suru, jossa pääosaa Topi Sorsakoskea esittää Helmenkalastajat-orkesterin solisti Jarkko Järvenpää.

 

Nyt kuitenkin olen vielä torstai-illassa. Orkesteri soitti yhden setin ilman solistiaan. Taitavaa soitantaa. Mieleeni jäivät samboiksi sovitetut kappaleet Antaudu rakkain ja Oot täydellinen. Marko Maunukselalla on hyvä ääni. Onkohan niin, etteivät tangot ole hänelle ykkösjuttu, vaikka tangokuningas onkin kovan yrittämisen jälkeen. Kyllä hän lauloi tangon Onnemme kyyneleet, Seinäjoen uutta tangon suuntausta oleva kappale ja oikean tangon Punatukkaiselle tytölleni. Kauniita hitaampia kappaleitakin oli, mutta monet kappaleet olivat rentoa, iloista menoa ja niin oli hänen esiintymisensäkin.

 

Mieleeni jäi muutamia hänen kappaleitaan. Missä muruseni on – kappale on hyvin suosittu useilla solisteilla. Niin myös Valkoinen ruusu, joka on kaunis kappale. Pidän itsekin valkoisista ruusuista. Orkesterin esitys Carlos Gardelin argentiinalaisesta tangosta Adiós muchachos oli kyllä upea. Saman olin kuullut edellisenä iltana Martti Metsäkedon orkesterin esittämänä. Sopii minun korvilleni ja sielulleni. Iloinen oli myös Markon esitys 100 kesää 1000 yötä ja siihenhän liittyen hänellä on vielä yksi ilta lauantaina samannimistä revyytä jäljellä Seinäjoella. Paula Koivuniemi siellä kai pääosaa esittää. Näytös on mennyt koko talven. Mukana on myös kahdella soittajalla vahvistettu Fantasia-orkesteri.

 

Tanssittuakin tuli, kun moneen kertaan sain katsella soittajia lähituntumasta. Täällä on onneksi kaide esiintymislavan reunassa, kun tanssijat ovat ihan kiinni siinä. Melkein voisi siepata solistin siitä mukaansa....

 

”Pala sielustain puuttuu ... kuun hopeaiseen viittaan, kanssas kietoudun ..." Miten tuo tango tulikaan ajatuksiini ... Yötaivaalla oli äsken lähes täysikuu pilviharsossa, kun ajelin kotiin Marko Maunukselan ja Fantasian Peurungan illasta. Kovasti kiitoksia heille lauluista, soitoista ja Markon silmiä hivelevästä lavaesiintymisestä - sitä oli ilo katsella.