Saukonkallion lavalla 2.7.2007

Saukonkallion ilta Iitissä on eräs unohtumattomia tanssi-iltoja! Viikonlopun reissuamisen jälkeen en ollut kyllä suunnitellut menoiltaa maanantaille, mutta jokin vain kutkutteli pääkopassani ja jaloissanikin.

Hammaslääkärissäkäyntikin oli vielä illalla ja kun sieltä kotiuduin, huomasin pian olevani ajamassa kohti Kouvolaa ja Iittiä. Ajo-ohjeet olivat hyvin tarkat – kiitos "kissaperheen". Olihan se loppupätkä erikoinen, mutta siinä pienellä "pellolla" oli jo autoja ja sisältä kuului musiikki.

Olipas Saukonkallion lava kauniilla paikalla rantakalliolla ja viehättävä oli rakennuskin. Lattia oli hyväkuntoinen ja mummokengille oikein sopiva. Rannalle päin oli pieni ulkolava vesivanerista. WC:t olivat sopivan matkan päässä. Ennätti pusero hieman kuivaa sinne kävellessä. Vieressä oli kahvio ja mukavasti istumatilaa pöydissä. Ja ne myyjätytöt kahviossa, yhtä aurinkohymyä ja palvelualttiutta kaikilla.

Metsäkedon orkesterista ei paljon tarvitse sanoa. Kaikki tanssi-ihmiset tietävät heidät ja paikalla oli juuri se väki, joka pitää heidän musiikistaan. Musiikki oli taas kerran heidän omaa tyyliään joskin vaikutti siltä, että tanssijoiden riemukkaasta menosta lattialla, orkesterikin innostui yltämään parhaimpaansa ja leikkimielisyyttäkin sopi mukaan.

Tunnelma oli siis rennon mukava ja nautinnollisuudella kyllästetty. Tällaista tanssi-iltaa en ole kokenut usein, jossa kaikki täydellisen tanssi-illan puolet täyttyvät. Toisinaan orkesteri on erityisen hyvä tai tanssiherrat tai jokin muu tekijä. Nyt kaikki oli parasta mahdollista ja tyytyväisyys näkyi kaikkien kasvoilla.

Ahtautta ei ollut ja naisia ja miehiä oli lähelle sama määrä. Pariskuntia oli osa, mutta "vapaat" herrat tanssittivat meitä naisia uuvuksiin asti. Jotkut paritkin tanssivat välillä erillään, joten vaihtelua oli kaikin puolin. Puolen tunnin naistenhakukin oli välillä. Väliaikamusiikkiakaan ei voi moittia.

Illan aikana tulivat kaikkiin tanssilajeihin sopivat kappaleet ja paljon orkesteri esitti toivemusiikkia. Tanssiväki oli suurimmaksi osaksi tuttuja keskenään ja illan aikana oli mukava jutella naisrivissä. Tai oikeastaan, ei me mitään riviä tehty. Saimme kaikki istahtaa pitkään penkkiin, josta herrat hakivat.

Tangosieluni koki tangon syvyyttä usean tangoherran kanssa. Kaikki olivat hyvin mieleisiä. Erilaisia tangoja esitettiin lavalta ja myös levymusiikkina. Pääasiassahan ilta oli lattarivoittoinen. Mutta mikään ei estänyt tanssimasta kunnon foksia reippaalla pitkällä askelella foksina, vaikka suurin osa kädenalijuttuja harrasti. Kiitos pitkälle miehelle reippaasta menosta. Pidän itse oikeasta foksista foksin askelilla ja fuskut ym ovat luku erikseen.

Erehdyin "valittamaan" kahvipöydässä, että olen melkein aina tanssipaikalla foksattavan näköinen ja että chachaata en juuri enää pääse tanssimaan kuin parilla kolmella lavalla, jossa on tuttuja. Pöydässä istui mm tuttu pariskunta satamakaupungista. En minä nyt tarkoittanut, että tämän herran pitäisi ottaa minut "suojelukseensa", mutta niin hän vain teki. Ja osasinkokaan minä sitten mitään. Jos joskus olen osannut hyvin, niin siitä ei nyt näkynyt jälkeäkään. Hänen jalkansa ja kroppansa olivat eri luokkaa. Ehkä minä löytäisin jalkani muutaman harjoittelukerran jälkeen…. Mutta hauskaa oli ja mukava oli hänen kanssaan myös hidas kappale, jota ei menty askel viereen ja toinen samanlainen. Musiikin mahdollisuuksia hän osaa käyttää. Ei sillä, olen viime vuodet ihaillut syvästi hänen ja vaimonsa tanssimista. Ovat kyllä yksi sympaattisimmista tanssitutuistani.

Kyllähän illan aikana tuli oltua monissa sylissä ja kumma kyllä, miten sinne olikaan tulleet herrat, joiden kanssa tanssiminen on helppoa ja mukavaa. Alkuillan jenkka oli mielenkiintoisen erilainen herran kanssa, joka osaa nämä kansantanssiversiot. Jos olivat polkatkin toisen herran kanssa. Melkein selvisin pyörimisvaiheenkin onnella, ettemme "kaatuneet". Tangon selviän omasta mielestäni hänen kanssaan juuri niin kuin aina toivon. Masurkassa meillä taisi kummallakin olla polvituntemuksia, joten yksi masurkka riitti nyt.

Eräs soittaja"poika" opetti täptäp askelta. En viitsinyt sanoa, että olen minä sitäkin joskus harrastanut ja ettei sovi jaloilleni eikä tanssimielelleni. Toinen puoli menikin muilla askelilla. Rumba hänen kanssaan oli hyvä ja erityisesti tango olisi ollut, jos olisi ollut. Nyt ei ollut tilaisuutta siihen. Mutta eihän kaikkea hyvää samana iltana ennätä saada. Lindyäkin minulle opetettiin. Olin minä siihenkin kurssia joskus käynyt. Minun jalkani lähtevät jiveen enkä ole nähnyt riittävää vaivaa opetteluun. Jos en edelleenkään, mutta mukava sitä oli mennä, kun keskityn siihen. Jive on kyllä enemmän minun lajini. Mutta ei ole paha juttu opetella sopivien herrojen kanssa lattialla erilaisia askelia. Tulee vaihtelua iltaan.

Ja olin unohtaa. Illan kohokohta oli kun eräs charmikas herra haki minua rumballe. Olisi minun pitänyt tuntea hänet ja varsinkin kun tiesin, että hän on paikalla. En vain tule katselleeksi ympärilleni. Rumba menikin melkein jutteluun. Olisipa joskus tilaisuus tanssia enemmän hänen kanssaan. Kaikki latinalaiset tanssit hän hallitsee hyvin ja argentiinalaisen tangonkin ja kaiken mitä tanssilattialla voi tehdä. Eräs nainen saa kokea kaikki tanssi-ilot hänen kanssaan - omistusoikeudella:)

Se melkein täysi kuu paistoi nyt takaapäin. Sumua oli alavilla kohdilla, pelloilla ja vesien äärellä. Rekka-autoja oli liikenteessä runsaasti. Hirviä ei yhtään. Kumman tahansa kanssa kohtaaminen saattaisi päättää tanssimatkailun.

                      "Mitä ottaisit mukaan suvipäivästä tästä,             

                      jos yllättäen saisit lähteä elämästä?                

                      Niittykukkia kimpun, peipposen aamulaulun 

                      vaiko maalaisit mukaan uimarannalta taulun? 

                      Mitään et voi ottaa mukaan, siksi arvosta tarkoin, 

                      suvipäiviä näitä, joita ei mitata markoin."