Ei vieläkään sadetta. Koko päivä utuinen ja lämmin. Automatka oli kuitenkin vilpoinen Mäntsälään. Edellisestä käynnistä oli kulunut kaksi vuotta.

Maisemat enteilivät syksyä. Kellastuneita puita, osin veden puutteesta, mutta kyllä mukana on jo syksyäkin. Ehkä syksy saapuukin etuajassa niin kuin kevätkin. Rauhallista ajoa ja perillä hieman ennen tanssien aloitusta.

Unohdin jo toisen orkesterin nimen, joka aloitti illan. Ihan tanssittavaa musiikkia, joskin jossain vaiheessa solistin laulu ja orkesterin soittaminen ei mennyt ihan yksiin, mutta loppuiltaa kohti parani. Oikein hyvärytmisiä kappaleita soittivatkin.

Olinkin itseasiassa tullut katsomaan, miten Omegan Tomi "istuu" Finkkuherrojen joukkoon. Ja ensi katsomalla ihan täydellisesti. Luulin tosin ensin, ettei ole saanut vielä yhdenmukaista esiintymispaitaa toisten kanssa, mutta sitten huomasin Tomilla ja kuka se nyt olikaan, olivat samanlaiset paidat. Tomin laulama Kissanainen oli sitten illan hellyttävin kappale.

Aluksi tanssiväkeä ei ollut paljon eikä oikeastaan koko iltana ollut ruuhkia paitsi naisten rivissä. En tiedä, mikä määrä naisia siellä yleensä on, mutta nyt oli paljon. Miesten määrä keskilattian hakualueella oli selvästi pienempi. Naistenhaun aikaan se joukko väheni entisestään, sillä kaikki herrat eivät halua olla kaikkien naisten haettavina.

Alkuvalssille pääsin hyvin vanhan tanssitutun kanssa, varmaan 15 v sitten ensi kertoja tanssittu. Harvoin nähdään ja sattumalta. Mukava aloitus illalle. Tuttuja herroja vilahteli joukossa ja muutamia tanssituttuja naisiakin oli paikalla. Yritin olla hakurivissä ja hakeneet herrat arvioivat minut hyväksi sosiaalifoksaajaksi (se sosiaalifoksaaja-pinssi unohtui kotiin, joten se ei ole ihan välttämätön tanssiin pääsemiseksi ) ja niin joku kappale oli sitten sitä itseään, vaikka olisi voinut olla muutenkin tanssittavaa. Tulin siihen tulokseen, että sen tanssilajin kiintiö on täysi ja siirryin taka-alueelle, josta eräs kohtelias vanhempi herra minut löysi ja moitti, että piti etsiä, kun vaihdan paikkaa hakurivissä….Muutamia hakuja tuli, joista kaksi oli vierasta herraa. Yleensä ne tutut, jotka tanssittavat minua, osaavat tanssia tanssilajien mukaisesti. Perunatilan Isäntä löysi minut muutaman kerran ja herra kaksoisvee-slovarinkin tielle osuin. Molemmilla tanssilajit ovat hallussa. Kahdet tangot ja jonkun slovarin tanssin myös tutun tangontaitajan kanssa. Hän hallitsee täydellisen viennin kaikkeen, mitä tekee ja on yksi niistä kolmesta polkkatutuistani, joiden kanssa on erityinen ilo tanssia. Nyt polkka jäi väliin siksi, että hän istui kahviossa juttelemassa erään daamin kanssa ja vaikka polkka oli jo soimassa ja eivät lähteneet liikkeelle ja arvelin, ettei daami osaa. Päätti kuitenkin osata, kun tulin kysymään herralta. No, se niin tällä kertaa.

Naistenhaku ei korjannut tanssisaldoani, sillä haut jäivät kahteen. Naistenhuoneesta tultuani kuljin tutun imatralaisherran ohi kahviossa ja sain hänet mukaani ja toista hakua en nyt edes muista, mutta jotakin kyllä hain. Isäntä oli kai aina tanssimassa, koska vasta naistentunnin loputtua hän riepotettuna ja märkänä haki minua ja siinä kastuin sitten minäkin. Niin, olisinhan minä voinut hakea niitä jäljelle jääneitä isäntämiehiä, sillä varsinaiseen hakuun en ehtinyt, kun vaihdot tapahtuvat lennossa ennen seuraavan kappaleen alkua, mutta kun se sosiaalifoksi kiintiö oli täysi, niin lepuutin jalkojani penkissä.

Mietin, että mitä oikein tanssinkaan, kun en tanssinut jenkkaa, masurkkaa, polkkaa, jiveä, fuskua, rumbaa, chachaata tai sambaa. Olin kirjoittaa myös bugin, mutta muisti palasi. Eräs etelän taituri haki sellaiselle ja kai kohtalaisesti menikin. Ja taisin jopa ehtiä hakea häntä takaisin. Niin, myös eräs Krouvin lavan tuttu herra haki ihan vaan foksiin ja jäi tunne, että olikos nautittu vettä väkevämpää. En sitten hakenut häntä takaisin, jos tila vaikka olisi syventynyt, kenties.

Siinä ulko-ovien seudulla sitten seisoin ja viilensin itseäni ihan oikeasti ja hieman aivokoppaanikin, kun iloinen, komea, nuori herra päätti halata minua, märkää ihailijaansa. Käveltiin sitten hieman kauemmas juttelemaan ja tyytyväisenä totesin työkavereiden vaihdon onnistuneen. Aluksi surin Omegan tähden, mutta aika kulkee kulkuaan ja jokainen tekee omia ratkaisuja elämässään. Tomille muutos on moninainen ja hyvä. Omegaa suren edelleen, sillä se ei ole entinen ja ei ehkä tulekaan, sillä Tomi oli joukon sielu. Muistan kun aikoinaan tanssinetin palstoilla kirjoiteltiin, että Omega keikuttaa Finkkujen valtaistuinta ja otin siihen kantaa, että kyllä valtaistuin kuuluu jo Omegalle. Mielestäni Tomi antoi kaikkensa Omegalle ja nyt on vuorossa nostaa Finkkujen tasoa. Näin ajattelen. Ehkä uusia tuulia alkaa pikkuhiljaa puhaltaa. Aika näyttää.

Mäntsälän tanssi-illan voi liittää kokemuksiin. Paikkana on ihan hyvä. Lattia erinomainen ja muutkin tilat. Kohtelias henkilökunta. Musiikki hyvää. Lähtiessäni lohdutin itseäni syömällä makkaraa ja samalla juttelin järjestysmies/lipunmyyjien kanssa. Tilasin ensi vuodeksi istumapaikkalipun, sillä kohtuus kaikessa on oltava. Lupasin maksaa sitten erotuksen, jos tanssiin kutsuja tulee riittävästi.

Taivas oli yhtä harmaa kuin tullessakin ja yritin kurkkia tuulilasista, näkyykö yhtään tähteä. Edessä näkyi samaa ankeutta kuin välillä oli ollut illan aikana. Mutta ajatella voi mukavia asioita ja elin jo seuraavassa illassa, jossa pärjään, vaikken saisi tanssia askeltakaan. On orkesteri, jonka soittaminen saa minut elämään ja tuntemaan musiikin syvällä sielussani.