Metsälinnassa 3.8.2008

Kyllä nyt oli Metsälinnan äänekkäin ilta aikoihin. Äänenvoimakkuus ylitti reilusti minun korvieni keston. Matin ja Tepon ilta oli niin erikoinen, etten heidän iltaansa enää eksy. Jos olisin arvannut voimakkuudet, olisin ottanut mukaani kauniit punaiset kuulosuojaimeni. Pitänee kuljettaa niitä mukanani autossa, jos joskus tarvitsen.

Ilta alkoi kello 19 lähes tunnin ajan levymusiikilla, mikä on parempi kuin hyvä. Orkesteri Horizone soitteli ilman solistejaan aluksi. Melko mukavaa oli musiikki, mutta kaikki muuttui kun veljekset astuivat lavalle. Joka kappaleen välissä pitkät puheet, joista en saanut selvää ja sitten painettiin jotain nappulaa, niin että bassoäänet kuuluivat pitkin tantereita. Lipunmyyntikojunkin luona oli vielä kova jumputus, saati alakerrassa olevassa  naistenhuoneessa. Tuntui, että katto putoaa alas. En ollut ainoa, joka valitti asiasta ja talon väki vei perille pyynnön volyymien pienentämisestä. Kyllä se toimi jonkin aikaa ja esimerkiksi valssi kuului kauniisti ilman mitään tahtien iskuja. Mutta kohta jatkoi sama pauke ehkä vähän hiljaisempana.

Onneksi olivat väliajat ja sen sopivaääninen musiikki oli mannaa korvilleni, jos kappaleet muutenkin olivat oikein hyviä. Tanssi-iltani sujui aluksi ihan sillä mielellä kuin olin tullut paikalle eli tanssien. Solistien aloittaessa tanssitila oli täysi ja fanijoukko tukkesi tanssitien lavan edessä. Minä siirryin kahville ja tuttujen kanssa juttelemaan. Muutamia kappaleita heidän osuuksiensa aikana tanssin. Ei tehnyt mieli siihen ruuhkaan, jossa töniminen oli valloillaan. Paikalla oli normaalista poikkeava tanssiväki.

Tanssiväkeä oli kai mennyt jonnekin muualle. Pekkaniskan Pojat ja Varjokuva olivat lähestyneet sisämaata samana iltana, joten hajontaa oli tanssiväen menopaikoissa. Siis paikalla Metsälinnassa oli kai Matti ja Teppo-faneja ja isohko joukko muita harvemmin käyviä. Jonkin verran tanssinharrastajia, naisia ja miehiä, oli kauempaakin tullut paikalle.

Aika monia tanssilajeja pääsin tanssimaan. Polkat jäivät tanssimatta, vaikka jälkeenpäin selvisi, että paikalla olisi ollut hyvä herra siihen lajiin. Ei ollut arvannut hakea naisrivistä ketään. Se on vaikeaa, jos ei tiedä sen lajin taitajia. En minäkään halua tanssia polkkaa, jos en tiedä, että herra osaa. Jenkat tanssinkin samaisen herran kanssa ja kahdet tosi ihanat sylitanssit todella hyvillä askelilla. Hän on aina osannut tulkita tanssilajeja ja kädenalijutut on jättänyt vähemmälle. Mieleiset olivat tangot, rumbakappaleet ja hitaat valssit keskisuomalaisen herran kanssa. Hänessä on miellyttävää hienostuneisuutta ja hengen sivistystä.

Illan parhaimmat foksit tanssin pitkän herran kanssa, joka osaa siihen oikeat askeleet eikä mitään hyssyttelyä. Itse asiassa niitä fokseja taisi olla kolmet parit illan aikana. Niistä jäi hyvä mieli. Ensimmäisellä tunnilla levymusiikkina soitettiin hitaat valssit ja toisena oli Yö katseessasi, Varjokuvan kappale. Se saa aikaan minussa joka kerta hyvän olon ja samalla kaihon, kuin sielu leijuisi pois. Charmikas vanhempi herra haki, onneksi osasi viedä ja säilytti ykkösen koko ajan.

Hitaita valsseja soitettiin illan aikana ainakin kolmet ja ilmeisesti vielä levymusiikkina neljännet illan päätteeksi. Sen edellä olevien tangojen alussa poistuin – ei ollut yhtään minun jalkoihini käyvää tangoherraa, joten luovuin hitaista valsseistakin. Illan aikana sain tanssia tangoja, joista kahdet parit minulle parhaiten sopivassa viennissä. Eräs toinen herra haki kaksille hitaille kappaleille ja hänellä on tapana seurustella tanssin ajan. Se tapa on monilla viejillä ja minä haluaisin vain tanssia. Seurustelut ja jutut katson kuuluvan tanssilattian ulkopuolelle. Olemme me tanssijat niin eri näkökulmilla iltamenoissamme. Vaikka en ollut joka toisellakaan kappaleella tanssimassa, ei se haitannut, sillä kysyntä ja tarjonta ei oikein tälle illalle kohdannut kuin muutamien herrojen kanssa. Mieluummin istun kuin kävelen ruuhkassa kovassa musiikkimelussa. En minä Matin ja Tepon tansseihin hakeudu, mutta Metsälinnan takia kestän heitäkin;>)