17.04.2011 Kivistön työväentalolla

Tavalliseen tapaani, lähtö viivästyi ja valssit olivat soimassa, kun perille jouduin. Mahtava tuulinen ja aurinkoinen sää kutsui luokseen ja ehkä olisi syytä noudattaa sen kutsua. Mutta olisin jäänyt paitsi kahta tanssia, jotka antavat uskoa tulevaisuuteen, joka on alkanut näyttää entistä synkemmältä - tanssimisen suhteen.

Ilta alkoi kuitenkin mukavasti. Köpi Koski ja Projekti esittivät sitä oikeaa tanssimusiikkia. Jos en tangoa päässytkään tanssimaan heti illan alussa, niin fuskua, humppaa ja chachaata ja jotain sylitanssia sain tanssia. Taukomusiikkinakin oli tangoja, mikä kiitokseksi orkesterille. Tanssiväki näytti aluksi siltä, etten tarvitse tanssia mitään. Kun katselin herroja, niin kukaan ei näyttänyt vilkaisevankaan minuun päin ja vierestä haettiin.

Mutta aina ilmaantuu muutama tuttu ja kun heitä voi hakea takaisin, niin muutamat kappaleet niistä kertyvät. Hyvää kunnon foksia tanssitti kaksi herraa eivätkä sortuneet kädenalitansseihin. Naistenhaulla hain erästä penkissä istuvaa herraa, huomasin hänet tanssiessani ohitse edellisellä kappaleella. En odottanut mikä kappale tulee. Se oli hidas valssi. Onneksi hän lähti. Taito oli vielä kehittymässä - hyvään malliin. Varsinkin ensimmäinen valssi oli vaikeahko. Siinä olisi ollut näytön paikka paremmallekin viejälle. Toinen oli helpompi vienninkin osalta ja rytmi säilyi hyvin. Hän haki sitten minua tangolle, kun oli tanssin aikana puhetta, että pidän tangoista.

Naisten tunnin lopulla, levymusiikkina alkoi tango soida. Olin eteisen puolella ja en nähnyt aluksi ketä olisin voinut hakea ja sitten ei ollut haettaviakaan paitsi niitä muutamia herroja, jotka muutenkin istuvat vain penkissä. Huomasin illan alun tutun humppaherran, jota olin jo hakenut naistentunnin aluksi sille kunnon foksille, istumassa ja samalla huomasin hänen takanaan istumassa myös edellisen illan tanssiherran, joka osaa tangon taidon. Miten yksi tanssi saa unohtamaan kaikki muut. Kun tuntee saavansa tanssia niin kuin toivoo, jää vielä uskoa, ettei tangotaivaan ovi ole kokonaan sulkeutunut.

Seuranneella miestenhaulla ei juuri tarjonta ja kysyntä kohdanneet. Jokunen kappale ja se tango hidasta valssia tanssineen miehen kanssa. Kunnes sitten korvani erotti hitaan valssin iskuja. Monta kertaa kuulen musiikin alussa sellaista mitä toivon ja sitten alkaakin kuulua ihan muuta. Erään herran kanssa oli puhetta hitaan valssin tanssimisesta, joten olin nopeasti jaloillani penkistä. Sitten tajusin, ettei ollut tietoakaan hitaasta valssista ja olin jo laskeutumassa takaisin istuinsijoilleni, kun aiemmin tangolle hakemani herra ilmaantui hakemaan. En tiedä enkä edes muista mitkä kappaleet olivat, mutta vienti oli niin tangomaisen sulava kuin voi vain olla. Olihan siinä jotain argentiinalaistakin ja minun jalkani menivät jonnekin muualle. Joskus ennen tunsin osaavani tanssia hänen kanssaan, mutta muistijäljet olivat haalistuneet. Kuitenkin nämä neljä tanssikappaletta palauttivat uskoani omaan tanssimiseeni ja toivoa, että vielä joskus jossain tanssimaailma näyttää hyvälle. Tanssia voi monella tavalla, mutta tanssin iloa ja varsinkin tangotaivasta on vaikea löytää saati sinne päästä edes kurkistamaan. Joskus oli sekin aika, että useana tanssi-iltana oli portti avoinna. Kaipa pitäisi noudattaa Omar Khaijamin runon ohjetta:

Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa

Niin päivistäni tänään taas päivä katoaa

Mut milloinkaan en ole murehtinut päivää kahta;

en päivää joka jäi jo taa - en päivää tulevaa

Orkesterista on loppukommenttina kerrottava, että se on hyvä. Oikea tanssiorkesteri. Kappalevalikoimissa ei ollut ainuttakaan, josta olisin moitetta antanut. Ei mitään uudentyylistä musiikkia, josta ei saa selvää, mitä soitetaan. Vaan useita kauniita ja vanhojakin kappaleita ja muutama bugiksi sopiva kappale. Tanssilajeja riitti, jos vain taitoa riitti lattialla. Rumpalin tarttuminen puhaltimiinsa välillä on upeaa ja itse Köpi puhaltelee saksofoniaan. Haitari soi koko ajan. Eikä äänentoistossa ole valittamisen sijaa. Miten jotkut orkesterit hallitsevat sen ja toisilla on mahtava meteli päällä. Jää mietittäväksi peitetäänkö omia soittajien heikkouksia volyymeilla. Nyt varsinkin, kun Köpi lauloi, orkesterin soitto oli taustalla. Niin sen pitäisi olla aina kun solisti on lavalla. Toisenlaisia kokemuksia minulla on runsaasti. On siinä vaan orkesteri, jonka musiikki kelpaa kenen tahansa tanssittavaksi. Olenkin useita kertoja ollut heidän tanssi-illassaan.

Toisen naistenhaun alkaessa minulla ei ollut tehtävää paikassa ja kun sieluntilani oli vielä hetki sitten tanssitussa kappaleessa, niin oli oikein hyvä hetki lähteä ajamaan kohti ilta-auringon purppuroimaa länttä.