Kesä päättyi Krouvin lavalla perjantaina

 

Taivaallisen kaunis syksysää hellii meitä kaikkia lämmöllään, jos nyt pohjoisessa on satanut luntakin, vaikka täällä päivälämpötila ylittää 20 plusastetta. Nyt tuttu tie tanssipaikalle kulki välillä vasten auringonsiltaa ja ennen perillepääsyä aurinko hehkui punaisena ennen painumistaan taivaanrannan taakse. Koko länsitaivaskin oli punervana. Syksyn värit hehkuivat metsäisen tien varrelta ja oli rauhallista ajaa. Liikenne tällä sivutiellä on hiljainen.

 

Kismet-orkesteri aloitti illan ja ensimmäinen 45 minuuttia olikin illan parasta tanssimusiikkia. Selkeitä tanssikappaleita ja jenkatkin jo tässä vaiheessa. On orkesteri osannut miettiä mitä ja milloin soitetaan. Orkesterista taisi laulaa useampi jäsen ja olisin mieluummin kuunnellut heitä heidän kahdella seuraavalla setilläänkin. Solisti Kati Tuulia oli pirteä esiintyjä, mutta jotkut orkesterit pärjäisivät ilman solistiaankin myös laulupuolella.

 

Rakasta Sykettä en enää nykyisin näe kuin harvoin. Pojat ovat kehittyneet vuosien saatossa. Katselin Vesaa, Syke-84 toista alkuperäissoittajaa ja tajusin, että aika kulkee kaikkien meidän mukana. Sitä "pientä poikaa", jonka joskus ensi kerran tapasin, on vieläkin jäljellä. Poikamainen hymy saa vuodet katoamaan. Mutta aikuisuus koskettaa häntäkin, sitten kun 13-14-vuotiaana Sykkeessä aloitti. Jari on edelleen rummuissa ja viimeisten vuosien aikana vaihtuneet kosketinsoittaja ja kitaristi ovat ansainneet paikkansa orkesterissa, vaikka joskus vielä sieluni silmin näen kaksi entistä heidän tilallaan. Hymyä ja sykettä on aina esillä lavalla koko joukon esittämänä.

 

Sykkeen musiikki sopii kaikille. Pirteän reipasta musiikkia joka lähtöön. En ollenkaan ihmettele, kun heistä pitävät kaikenikäiset ihmiset, sillä lavakarismaa heissä on. Eikä ollenkaan vähimpänä Vesan laulamat hitaat valssit, joista ensimmäisen laulaessaan hänellä on varmaan aina herkät hetket mielessään. 

 

Tanssiväen koostumus oli tällä kertaa tavallisuudesta poikkeava, siis tosin edukseen. Paikalla oli paljon hyvin tanssivaa ja nuorempaa väkeä kuin tavallisesti. Moni tuttu tuli ihan Sykkeen takia paikalle. Missään vaiheessa ei ollut liian ahdasta ja sopi tanssimaan, vaikka väkeä oli paljon. Lattian liukkaus hetkittäin tuntui, mutta ei kuitenkaan haitannut.

 

Tanssillisesti ilta oli hyvä. Suunnilleen kaikkia tanssilajeja esitettiin. Ja kaikkia sain tanssiakin. Naistenhakua oli kahteen kertaan niin kuin aiemminkin. Hakea olisi voinut itse reippaammin, mutta hitaus haittasi välillä. Jos jäi odottamaan seuraavan kappaleen alkua, niin ei tarvinnut hakea. Herroja tosin jäi seisomaan, kun haku oli ohi, mutta niin oli heidänkin haullaan. Naisia olisi ollut haettavaksi. Ehkä kuitenkin valinnanvapaus on ihan hyvä molemmin puolin. Emmehän ole missään hyväntekeväisyystilaisuudessa. Jokainen hakee ketä haluaa tai on hakematta. Minulle kävi niin yhdellä tangolla. Ei olisi pitänyt miettiä hetkeäkään, joten kuuntelin sen sivussa.

 

Ja nyt sitten se tapahtui. Paikalla olivat yhtäaikaa kaikki kolme polkantanssijatuttuani, joiden kanssa ihan mieluiten polkan tanssin. Polkka soitettiin sitten ensimmäisellä naistenhaulla ja yllättäen. Ehkä pitäisi pyytää Sykkeen poikia harkitsemaan seuraavalla kerralla vastaavaa tilannetta. Minusta polkka ja masurkka ovat paremmat soittaa miestenhaulla. Mutta kun on paljon ihmisiä, osa palauttamassa naisia riviin ja osa jo hakee ja polkka alkaa soida, siinä oli epämääräistä liikehdintää.

Huomasin yhden polkkatuttuni ja siitä tanssimaan. Jälkeenpäin toinen tuttuni sanoi, että olin kävellyt hänen ohi;(  En huomannut häntä siinä miesjoukossa. Oli päässyt sitten tanssimaan kuitenkin, sillä polkantanssijoita ei usein ole vapaina kovin paljon tanssipaikoilla. Olisin voinut hakea heistä ketä vaan. Ruuhkassa ei voi alkaa etsimään. Tästä polkasta sain Lopen perunaviljelmän Isännältä kehut tai oikeastaan hän taisi kehua viejää…. Olen kyllä samaa mieltä. Olisinpa saanut tanssia kaikkien kolmen kanssa vaikka peräkkäin. Kaikilla on oma tyylinsä taustojensa perusteella ja minusta he ovat loistoyksilöitä kaikki.

 

Tanssinet-ihmisiä oli paikalla muutamia ja erityinen kiitos palstan taapertajalle, joka aina sulautui joukkoon, niin etten häntä juuri löytänyt. Hänen kanssaan kun tanssimaan pääsen, niin on kuin kotiini olisin tullut. Tuttu ja turvallinen syli. Kovasti olen kiitollinen myös tutulle jyväskyläläiselle nuorelle herralle, jonka kanssa voin tanssia mitä vaan sen polkankin lisäksi, mitä nyt emme tanssineet, mutta monta kertaa aiemmin ja toivottavasti vielä kauan tulevaisuudessakin. Varsinainen tangosylini oli paikalla ystävänsä kanssa ja minullekin oli hetki aikaa. On se tanssiminen vain kumma asia. Jonkun kanssa se on aina taivaallista, niin kuin nyt tango hänen kanssaan ja humpat, joissa vauhti ei puutu sekä polkka, jonka hän ensi kerran tanssi kanssani oikeilla askelilla vuosi sitten ja kertaakaan ei ole sotkeutunut askelissaan. Kertaheitolla oppi oikean vientityylin käännöksineen, joissa ei tapahdu virheitä. Ja vauhtia on siinäkin. Polkka on kyllä aivan mahtava juttu ja kun sitä saa tanssia taitavien kanssa eri tavalla, niin kyllä siinäkin on taivaanportti raollaan.

 

Nämä olivat päätöstanssit tälle kesälle ja mukavissa tunnelmissa päättyivät. Kiitin lähtiessäni kohteliaita järjestysmiehiä ja paikan isäntää. Muistui mieleeni alkukesästä, kun minulle etsittiin hakaneuloja hameeni pienen ompeluvirheen korjaamiseksi – hame olisi voinut pudota päältäni. Eläkkeellä oleva poliisimies järjestysmiesvuorollaan illan lopussa toivotteli turvallista kotimatkaa.