15.04.2011 Jämsän Pavilla

Talvikauden päättäjäistansseissa ei ollut aluksi paljon väkeä. Kun Reijo Taipale aloitti, tupa oli täysi. En ihan odottanut väen suhteen tällaisia tansseja. Melkein kuin iltamissa olisin ollut.

Varsinaista lavatanssiväkeä oli tullut nimeksi tälle illalle. Paikallisen tanssiseuran tanssijoita oli paikalla, osa järjestyksen valvonnassa vuorotellen, osa tanssimassa. Harvoja olivat tanssinharjastajat niin miesten kuin naisten puolella. Ikä-ihmiset olivat tulleet lähinnä pareittain ja vallanneet kaikki istumapaikat ja siitä välillä lähtivät tanssimaan. Paljon istui ihmisiä pelkästään kuulolla.

Yllätyin Taipaleen ulkonäöstä, hyvännäköinen, siloposkinen, ei kurtun kurttua ja oliko kenties hieman hoikistunut. Joskaan ei ole lihava ollutkaan. Lauluääni oli sellainen, että jää iso tyhjä aukko hänen joskus siirryttyään vihreille niityille. Ehkä siksikin halusin olla paikalla, kun emme tiedä kukaan tiemme päätä.

Esko Rahkonen lähti hieman vajaan 71 vuoden iässä ja sattumalta olin hänen keikallaan pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Kun mielessäni on ko. tanssi-ilta ja sen tunnelma, piti nyt vielä tarkistaa mitä biorytmit osoittivat sille illalle. Uskomatonta, mutta totta - kaikki kolme elementtiä olivat samalla kohdalla korkeimmillaan eli pitäisiköhän jatkossa tutustua etukäteen tuleviin tanssihetkiin biorytmien kautta ja minimoida huonot illat.

Illan aloitti orkesteri ja jossain vaiheessa Juha Mäkinen hoiteli lauluosuutta ennen Taipaleen tuloa. Hämmästyin hänen äänensä kuntoa. Ei kuulostanut siltä Juha Mäkiseltä, jonka tiedän. Selvisi sekin toisella tunnilla, kun oli naistenhaku. Ilmoitti, ettei ole laulanut puoleen vuoteen. Hän on kyllä laulanut aiemmin hyvin ja ollut jopa Seinäjoella tangofinalistina 1985.

Ensimmäinen tunti meni hyvin herrojen haulla, mutta naistenhaun alkaessa hakutaitoni oli koetuksella ja kun Mäkinen ilmoitti jotain valssista, ajattelin sen jättää toisten tanssittavaksi. Sitten kuulin hitaan valssin iskuja ja ei tarvinnut yrittää ketään hakea. Tuntemattomia isäntämiehiä jäljellä, joten en halunnut heille tuottaa vaikeuksia tällä tanssilajilla. Tai tiedä, miten olisivat vieneet. Tosin lajin taitajia ei juuri monta ollut.

Myöhemmin illalla taukomusiikin aikaan alkoi Matti-Sakarin ääni kuulua (Pekkaniskan Pojat). Kävelin vesipisteelle kai ihan toivottoman oloisena. Siitä paikan komein ja hyvin hidasta valssia tanssiva järjestysmies kysyi haluanko tanssimaan. Toisena tuli Yö katseessasi eli kahden hyvin mieleisen orkesterin keulahahmojen lohduttavat kappaleet. Vienti oli hyvä. Häntä muistan kyllä hitaiden valssien soidessa, sillä niin harvalla viejällä on hitaan valssin ykkönen hallussa tai että jopa säilyisi loppuun saakka tai että osaisi korjata tanssin aikana, jos eksyy muille poluille. 

Naistenhaulla, ensimmäisellä, kuulin muutaman tangon iskun musiikissa ja olin kuin kärppä tungoksessa hakemassa herraa, joka sai aiemmin laivaliput tanssistamme. Ikävä kyllä omani aiemmin arvonnassa saamani laivaliput jäävät käyttämättä. Tangot olivat instrumentaalikappaleita. Toinen oli Kun yö on valoton ja toinen argentiinalainen tango. Persoonallinen oli taas vienti. Nämä tangot ja hitaat valssit olivat illan parhaat tanssit.

Kaksi tumman heimon herraa tanssitti, tuttuja kumpikin. Toinen kerran ihan ennen lähtöni ja toinen aiemmin kaksi kertaa ja hainkin häntä. Tuntematon etelän varttunut herra haki - tangolle. Ei juuri tunnelmaa syntynyt. Tangoja esitettiin illan aikana useita. Ehkä seitsemät, ehkä enemmän. 

Taipalekin aloitti ekasettinsä tangolla ja päättikin sen sekä lauloi toisella osuudellaan tangot ja kiitoskappaleena Satumaan ja mikä olikaan toinen. Taukomusiikkina kun tuli myös tangoja, niin lukuni ei tainnut säilyä. Ikävä kyllä taitajia siihen lajiin en juuri nähnyt, mutta muutoin ihan kohtuullisia vientejä oli. Tanssimani tangot eivät juuri sytyttäneet, niitä omia hakemiani tangoja lukuun ottamatta. Erästä polkkaherraa hain tangoille ja se oli kävelyä. Miten muita lajeja ihan hyvännäköisesti tanssiva herra ei osaa tanssia tangoa.

Mutta ihan hyvässä viennissä olin kahden herran fuskuissa. Ainakin kahdet chachaat soitettiin ja ne minua vietiin sylitansseina. Rumbaa taisin kuunnella. Hyvät sambat myös kuuntelin. Humpankin hyppäsin, vaikka polvi muistutti olemassa olostaan. Toiselle humpalle hain itse ja mukavia kävelykuvioita sain tanssia. Tavallisia valsseja tuli kyllä joka setillä, aloituksen lisäksi ja tuliko taukomusiikissakin. En ole varma, mutta liikaa niitä oli, mutta kai harkitusti nyt paikalla olleelle väelle. Vanhempia pariskuntia oli paljon ja nuorta väkeä ei ollut. Taipaleen lopetettua puolilta öin minäkin lopetin ihmettelyni illan suhteen. Nyt oli erilainen tanssi-ilta. Olin siihen varautunut, mutta silti yllätti nuoremman väen puuttuminen.