Enteiliköhän tansseihin lähtö illan tunnelmia, sillä kiersin tutussa kotikaupungissani pariin kertaan eri teiden liittymät ennen kuin satuin oikealle tielle. Perjantain viikonlopun iso liikennetiheys oli molempiin suuntiin ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pääsin rauhalliselle poikkitielle, johon en kyllästy. Monena perjantaina olen ajanut siitä. Tie on mutkainen, mutta hyväkuntoinen, päällystetty, vähäinen liikenne, oikeat maalaismaisemat, luonnonkasvun ja kuihtumisen näkee, on metsää ja kukkaniittyjä, rantapoukamia ja muutamia taloja. Kaikesta henkii rauha.

Pihaan ajoin kello kahdeksan nurkilla. Harjoiteltu vaatteiden vaihto ja pian olin katsomassa, mitä tänään taloon kuuluu. Muutama oli istumassa sahtipuolella ja muutama pari tanssimassa. Orkesterina oli aloittanut  Markku Harjunpään yhtye ja Tuula Heikkilä. Olen ollut takavuosina heidän tansseissaan ja esittävät hyvää, perinteistä tanssimusiikkia, mikä sopivasti täydentää Tommysin kappaleita ja varsinkin solistin lattarityyppisen musiikin. Osaa Plogman kyllä ottaa yleisönsäkin. Hänessä on lavakarismaa, vaikka jakaa toisillekin. Tosin pidän Tommysin soittamisesta, koska he esittävät yleensä eri tanssilajeihin sopivia kappaleita.

Alkuillasta ensimmäisen tunnin ajan on yleensä hyvä tila tanssia ja nyt oli kokeiluna kaksi naisten hakuvuoroa. Puoli tuntia kello 21.30-22.00 ja sitten tavallinen tunti kello 23-24. Naiset kyllä käyttivät mahdollisuutensa hyvin. Hyvin tanssivilla herroilla oli kova kysyntä. Alkuillasta näytti mukavalta, kun naisten penkkirivi oli tyhjä ja kaikki naiset pääsivät tanssimaan. Se illuusio katosi kyllä pian. Välillä naisia oli kolmessa neljässä rivissä. Miehet olivat enemmän kasassa vastapuolen nurkkauksessa.

Musiikkitarjontaa oli siis kahdenlaista orkesterien erilaisuudesta johtuen ja sopivaa oli kaikille. Tuli hidasta valssia ja monta tangoa, joista yhdelle haki kohtuullista foksia vievä herra ja toiselle tangotuttuni. Hitaat valssit ja ainakin kolmet tangot kuuntelin hakualueen ulkopuolella, sillä ne haluan tanssia kunnolla. Enemmän harmittaa haparoiva vienti kuin kuunteleminen tanssimatta. Jenkkapari tuli alkuillasta ja toinen myöhemmin, mutta masurkka ja polkka jäivät tulematta ellei ihan lopussa. Lähdin pois vähän aikaisemmin.

 

Tommys kyllä on aina soittanut nämä lajit, jos on illan ainoa orkesteri. Olen huomannut, että jos illassa on kaksi orkesteria, ei välitetä eri tanssilajien monipuolisuudesta. Poikkeuksiakin on kuten Varjokuva, Markus Sextet, Pekkaniskan Pojat, Väliaikainen ym.

Juttelinkin ihan lähtiessäni Tommysin haitaristin kanssa asiasta. Toisen orkesterin kanssa sopiminen on kuulemma hankalaa tai ei ole tilaisuutta. Samasta aiheesta jatkoin vielä Krouvin lavan järjestysmiehen kanssa, joka on orkesterien paikalle tullessa keskustelemassa kumpi orkesteri aloittaa illan. Sanoinkin, että siinähän on oiva tilaisuus kertoa asiasta. Ovat niin tehneetkin toisinaan.

Jossain tanssipaikassa oli ennen vanhaan orkesterin lepohuoneen seinällä iso lappu, että tässä tanssipaikassa toivotaan soitettavan myös polkkaa ym. Jotkut orkesterit sanovat, ettei ole pyydetty jotain lajia. Jos tanssiorkesteriksi joukko itseään kutsuu, niin eri tanssilajit pitäisi olla hallussa ja myös esittää tavallisilla tanssipaikoilla. Siis minun mielipide. Minähän ajan vain kohtuullisuutta esitettyihin lajeihin eli kerran illassa polkat, jenkat ja masurkat ovat sitä verrattuna muihin lajeihin, joista useimpia esitetään illan aikana monta kertaa.

Illassa oli kaksi mukavaa ja toinen jopa yllättävä asia. Humpalle minua haki kauan sitten viimeksi tapaamani tuttu ja  DMalonen kanssa cha-chaa ja jotain muutakin oli hauskaa.

Tangotuttuni kanssa tanssiminen jäi vähiin, sillä hänen tanssiläheisiään oli paikalla ainakin kolme daamia, joten tangon ja kahden muun kappaleen lisäksi emme muuta tanssineet. Eräs toinen herra haki kaksi kertaa jenkalle. Kuvioita tanssimme ja ne eivät tuntuneet miltään, kun en saanut tilaisuutta tanssia Lapinjenkkaa tuttuni kanssa. Mitenhän kauan pitää itseään kasvattaa riittävän sosiaaliseksi…

Melkein nuljaskoinniksi olisi luokiteltava erään herran vienti, tuttu minulle vuosien takaa. Tanssii aina samalla tavalla ja liian tiukka ote häiritsee oman kroppani liikkumista. Muutoin olisi ihan mukavaa. Muutaman kappaleen jaksan illassa, silloin kun olemme samassa paikassa. Omaa ihan kohtuullisen tanssitaidon useimpiin lajeihin.

 

Yön pimeyteen lähdin ajamaan vailla mitään sykähdyttävämpää ilon tunnetta. Mieleeni palaa kesän alusta Täydellinen tanssi-iltani samassa paikassa. Harvoin on sellaista, mutta sellaisen muistolla jaksan mennä eteenpäin. Mietin ajaessani, että jos löytäisin jonkun muun harrastuksen, joka antaisi saman verran iloa kuin tanssiminen, vaihtaisin lajia. En vain satu tietämään. Tällä tiellä kai jatkan, unelmoiden kuin Tommy Tabermann.

 

                      Mitä ne unelmat oikein ovat?

                      Harhaa vai totisinta totta?

                      Mitä ne unelmat oikein ovat?

                      Lupaavat, kiusoittelevat

                      tulevat miltei lihaksi kunnes pettävät,

                      pudottavat.

                      Mitä ne unelmat oikein ovat?

                      Mistä ne tulevat?

                      Miksi niitä kaipaa vaikka tuntee tulevat kivut?

                      Mitä ne unelmat oikein ovat?

                      Harhaa vai totisinta totta?

                      Totta ne ovat

                      totisinta totta,  

                      sillä jos unelmat otetaan pois

                      jää jäljelle pelkkää harhaa.