Metsälinnan sunnuntai-ilta 9.8.2009

Tällä kertaa ei Metsälinnan orkesteri erityisesti kutsunut. Pidän Neljänsuoraa jostain syystä pelkästään nuorten biletysbändinä. Joskus aikanaan Pistohiekan lavalta muistan heidän musiikkinsa miellyttäneen ja sieltä jäi mieleeni kaunis puinen viulu, joka oli soittajansa hyvin varjelema silmäterä. Orkesterin tiedoissa kyllä mainitaan heidän soittavan monipuolista tanssimusiikkia ihan luetellen tanssilajit.

Niinpä paikalla olin ja totesin tanssiväen keski-iän laskeneen reippaasti. Siinä en ollut erehtynyt, että nuoret pitävät heistä. Musiikki oli kuitenkin välillä aika meluisaa. Soittimia oli lavalla hyvällä maulla sen viulunkin lisäksi. Puhaltimet ovat aina plussaa orkesterille.

Tuttujen kanssa tanssit sujuivat kuten niiden kahden herrankin kanssa, jotka eivät aiemmin ole minua hakeneet. Se on mielenkiintoista, että samoissa tansseissa olen samojen ihmisten kanssa ja ei vain tule minunkaan haettua heitä. Pitäisi ylittää jokin kynnys ja saadakin uusia tanssituttuja.

Kolmen ja puolen tunnin aikana, mitä olin nyt läsnä, oli monta mukavaa tanssia. Ensi kertaa varmaan paikalla ollut herra tuntui tutulle ja hakikin minua kuin tuttua, mutta en tohtinut kysyä, missä olemme tanssineet. Muisti on rajallinen. Hitaan valssin tanssimme ja kun oli puhetta polkasta ja se alkoi myöhemmin soida, niin hain häntä. Jenkat lopulla iltaa tanssin taas erään hauskalla kansantanssiaskelluksella tanssivan herran kanssa.

Alkuillasta tulivat myös masurkat, jolle haki varttunut herra. Hän vie polkkaosuuden valssina. Hyvin se käy niinkin. Yhdet tangot olivat illan saldo, soitettiinkokaan niitä kovin monta. Kovin mieleinen oli tangoherra. Humppaa, buggia ja foksia illan aikana olivat muut askeleeni. Istuin kyllä välillä kuulolla, sillä en niin erityisen innostunut ollut tästä nuorten orkesterista. Puolilta öin sitten kotimatkalle.