Tangokuninkaallisten viikonlopun päätös 7.10.2007

Sunnuntaipäivä on lepopäivä, vaikka minusta vapaapäivä on pilalla pitkään nukkumisella. Joten nousinkin oikeissa ajoin ja sain aikaan "oikeita" asioita kuten pyykinpesua ym rästitöitä. Tarkoitus oli pyhittää tämä päivä ja jättää tanssimiset toisille. Kuitenkin kävi niin, että muutamien asioiden vuoksi matkaa tein ja samalla Kivistön työväentalon iltatansseihin. Perjantaina alkanut tangokuninkaallisten sarja jatkui.

Noiser ja Kari Piironen ovat tuttuja vuosien mittaan, joskin harvakseltaan on ollut tilaisuus olla heidän tansseissaan. Liikkuvat eri puolella, etteivät niin pitkät matkat ole minulle mahdollisia. Kivistöllä vuoden sisällä tämä oli toinen kerta ja vuosi sitten kesällä Savion lavalla olivat ikimuistoisat tanssit, joissa Noiser ja Piironen olivat esiintymässä.

En joutunut alkuvalssille enkä parille seuraavallekaan kappaleelle. Oli nimittäin pitkä jono ulos asti tanssiinkutsun saaneita. Toisen kerran olin tässä paikassa jonossa odottamassa sisäänpääsyä. Kukahan silloin aiemmin olikaan esiintymässä? Väkeä oli siis paljon ja varsinkin naisia. Onneksi täällä on vuorotuntihaku, jota naiset osaavat kyllä käyttää. Saisi heistä mallia ottaa etelän isojen tanssipaikkojen naiset. Herroja haetaan edestä ja takaa ja kyljeltä kummaltakin. Oikeastaan hauskan näköistä hommaa.

Orkesteri soitti hyvin, minkä tiesin jo etukäteen. Piironen on voimakasääninen ja syvältä tulee hänen laulunsa. Hän on oikea tangokuningas, mitä ei voi juuri sanoa monista hänen jälkeensä tulleista. Eikä vähimpänä ole tangot hänen ohjelmistossaan. Erityisesti Punaiset lehdet on tango, joka koskettaa tulkinnallaan ja voimallaan.

Ilta oli kuin toistoa lauantai-illalle. Tanssin kuudet tangoparit, joista kolmet saman herran kanssa. Hän varmaan oli herroista paras siihen. Askeleemme ovat tuttuja jo muutamien vuosien ajalta. Osa tuli taukomusiikkina, jolloin oli tilaa hieman paremmin tanssia ja varsinkin loppupuolella iltaa. Kansalliset tanssit ovat olleet pitkään hieman heikoissa kantimissa eli en ole päässyt tanssimaan kuin jotain joskus ja vientikään ei ole aina ollut parhaasta päästä. Mutta nyt oli toisin.Tuttu nuori herra varmaan oli tiennyt tanssivajeeni ja pitkästä aikaa polkat, jenkat ja masurkat sain tanssia niin vietyinä kuin toivon.

Piirosen kahden setin välissä esitin toivomuksen eräälle orkesterin jäsenelle edellä olevista lajeista. Niitä ei ollut esitetty alkuillasta, vaikka tässä paikassa väki osaa ne lajit. Kun sitten Piironen tuli lavalle, orkesteri ilmoitti soittavansa jenkat – pyynnöstä. Piirosen setin lopussa tulivat sitten polkat, joten hänen lauluosuutensa jäi kahta kappaleparia vähemmäksi. Kun tuo google on ihmeellinen, niin huomasin, että Piirosella on kuun lopussa merkkipäivä ja lisäksi takanaan 19 vuotta Seinäjoelta. Joten yksi setti lyhennettynä ei varmaan haitannut häntä. Masurkatkin tulivat sitten ihan lopulla iltaa. Silloin oli minun jaloilleni sopiva hetki palata arkeen. Se tosin ei ollut ihan helppoa, sillä kotimatkan ajan tangot soivat mielessäni ja taisin Punaisia lehtiä laulellakin. Kyllä tangojen antamaa sisäistä paloa ei synny kädenalitansseissa, vaikka millaisen tulisilmän kanssa tanssisi. Tangoa ei voita mikään.