Satulinnassa 21.5.2009

Helatorstaina Satulinna oli seuraava lomamatkani kohde. Halusin kuulla KinoJakea, jota en kovin usein tapaa. Siinä ei ole mikään riviorkesteri, jota osa tanssiväestä ei ole vielä ottanut omakseen. Tänä iltana paikalla ollut väki osasi arvostaa heitä. Heidän persoonallisen taitava illan ohjelmistonsa on viehättänyt minua siitä asti, kun heidät joku vuosi sitten ensi kerran kohtasin.

Tämän illan esiintyjät, KinoJake ja Sinitaivas olivat järjestäneet kaksintaistelun, tosin leikkimielisen. Aseina olivat soittimet, laulu ja sanahelinä, joka voisi olla enemmän kannustava kuin moittiva tai alentava. Tanssiväen kättentaputukset voittajasta olivat suunnilleen tasaväkiset, ehkä kuitenkin kun ensin taputettiin Sinitaivaalle ja sitten KinoJakelle, niin väki innostui kyllä kovemmin käyttämään käsiään viimeksimainitulle. Uusinta tapahtumasta on ensi sunnuntaina Kyllikinrannassa. Mukava olisi päästä paikalle kuulemaan ja katsomaan, tuleeko uudenlainen kaksintaistelu.

Ainoa, mihin minun huumorintajuni ei riittänyt tällä kertaa oli, kun KinoJaken Janne lauloi tangon Vie meidät rakkauteen, niin Sinitaivaan pojista syntyi kaksi keskenään lavalla tanssivaa paria. Tuo tango on liian kaunis pilattavaksi millään show’lla.

Ilta sujui muutoin kummankin orkesterin omina osuuksina, joten kumpikin sai esittää oikeasti parastaan. Parasta esitti kyllä KinoJake ensimmäisellä osuudellaan illan aloituksessa. Oli varmaan parhaat kappalevalinnat, mitä olen kerralla kuullut heiltä. Annina lauloi ja soitti viuluaan. Janne lauloi. Hienoja kappaleita, joita en muilta orkestereilta ole kuullut. Koskettimia soittava Outi esitti yhden lauluosuuden loppuillasta. Hän voisi laulaa useamminkin illan aikana.

Rumpaleiden paikat kiinnittivät huomioni. Janne on usein ollut niin takana ja alhaalla, ettei häntä juuri erota toisten takaa. Nyt hän oli saanut kai “jatkojalat jakkaralle”, kun näkyi paremmin. Juhis taas on ollut usein aika edessä soittamassa, mutta nyt hän oli takana. Pitkänä miehenä hän näkyy sieltäkin. Ehkä kahden orkesterin soittimien sijoitukset lavalle tuovat omat rajoituksensa.

Iltani alkoi mukavasti, kun talon isäntä itse oli lipunmyynnissä. Niin oli edellisenäkin iltana, jolloin Suselin leimalla sai jotain alennusta. Nyt sama jatkui ja kun hän vilkaisi Varjokuvatakkiani, niin totesi, että tuolla saa vielä lisäalennuksen. Hänellä itsellään oli samanlainen yllään. En kyllä ennättänyt huomata, mikä se lisäale oli.

Tanssi-ilta oli edelliseen iltaan verrattuna “virkeämpi”. Satulinna on puitteiltaan miellyttävämpi ja kun nytkään ei ollut ahdasta, niin naisten hakualue oikean hakualueen ulkopuolella ei ollut sellainen kuin se joskus aiemmilla käyntikerroilla on ollut. Tanssitilaa oli runsaasti, mikä oli illan hyviä puolia sen lisäksi, että paikalla oli oikea tanssiväki. Tai ainakin suurin osa liikkui hyvin lattialla musiikillisesti ja osin myös sijoituksellisesti eli kummempia tönimisiä ei ollut.

Tanssimaan pääsemiseni oli varsinkin illan alkupuolella mukavaa. Eräs herra haki useita kertoja, niin humpalle, fuskulle kuin bugille, jota kyllä soitettiin melko paljon. KinoJaken kauniille tangolle haki alussa tulevan kotikaupunkini herra, jonka kanssa olen tanssinut viimeksi kauan sitten. Vienti oli sitä mitä toivon tangolle. Naistenhaulla hain häntä rumballe ja senkin hän vei niin hallitun helposti, ettei ollut mitään vaikeuksia seurata. Rumban sisin siinä täyttyi.

Naistenhaulla yritin hakea niitä herroja, jotka olivat hakeneet. Siinä ei menestys ollut mainittava, joten kohdalle sattui pari vierasta herraa. Satulinnan tanssiviikko tai jotain oli ollut menossa eli kursseja useana päivänä. Niinpä paikalla oli tanssintaitajaa moneen lähtöön opettajineen.  Silloin kun en tanssinut, oli mielenkiintoista seurata, miten ja mitä nykyisin oikein tanssitaan etelässä. Suosiossa ovat kaikenlaiset kädenalitanssit, liikkuvat, parista erillään olevat tanssit ja joidenkin esittämät omat showt. Tanssin luonne on muuttunut. Se on osin mennyt suorituspohjaiseksi. Jos monta kappaletta peräjälkeen tanssitaan kaikenmoisilla kiemuroilla, niin siitä tuleva nautinto on kyllä eri luokkaa kuin vakiotanssilajeissa. Jo esitetty musiikki luo aivan eri tunnelman.

Illan musiikkiesityksistä jäi soimaan mieleeni KinoJaken esittämä Neiti kevät on tullut kaupunkiin. Siinä kappaleessa on sitä jotain ja hyvässä viennissä tanssien yksi kauneimpia hitaita valsseja.