23.07.2012 Keurusselän tanssit

Taisi tulla paikan maanantaitanssien yleisöennätys. Pekkaniskan Pojat sen sai aikaan. Väkeä oli kyllä joka puolella ja tanssiminen sujui useimmilta pienillä askelilla ja kuvioilla. Ei kaikilta. Minä kyllä katselin ja kuuntelin tuota soittokuntaa, josta pidän hyvin paljon. Tunnen tyytyväisyyttä ja sisäistä rauhaa heitä katsellessani.Kohta yhdeksän vuotta on ensi tapaamisesta ja olen saanut seurata heidän ilmiömäisen nousunsa yhdeksi parhaimmista orkestereista. Heidän tanssikappaleensa ovat hyvin valittuja ja tanssilajeja on laidasta laitaan. Koko orkesteri osaa ottaa yleisön huomioonsa. He esittävät iloisin ilmein ja hymyillen. En voi olla hymyilemättä, kun katselen heitä. Jotenkin vain orkesteri tuntuu omalta ja kuin itsekin olisin osa sitä.

Tanssiväki on ottanut heidät omikseen. Sen näki yksin jo siitä, kun alkulevymusiikin lopulla esiintyjät hiljalleen saapuivat saliin. Siinä Matti-Sakaria halattiin ja rutistettiin ja päinvastoin. Sanoinkin myöhemmin, että taisivat kaikki ylätasanteen naiset osallistua tervetuliaisrutistuksiin. Olihan siinä muitakin soittajia, mutta “arempina” taisivat nopeammin selvitä lavalle asti. Minun ja orkesterin lähikohtaamiset tapahtuvat yleensä rauhallisemmin ja rauhallisemmissa hetkissä. Oli niitäkin illan aikana, kun taukomusiikki oli noin 30 min settien välillä.

Pekkaniskan Pojat vetävät tanssiväkeä paikalle kaikista kansankerroksista eikä yksin tanssiharrastajia. Tungos oli siis suuri ja vain taukomusiikin aikana oli hieman enemmän tilaa lattialla. Tauot olivatkin hieman pitempiä kuin 15 minuuttia. Ilmeisesti neljä orkesteriosuutta oli illassa. Tauolla jäi aikaa kohdata soittajat ja pitkästä aikaa he olivat lähes kaikkien “käsillä”. Täällä ei tainnut olla erityistä tilaa soittajille, mutta olihan pojilla bussinsa, jonne pääsi hetkeksi lepäämään.

Tangoja esitettiin tänäkin iltana, jos niitä oli edellisenä viikonloppunakin. Joskus on tällaisia tanssi-iltoja ja niitä minä kaipaan. Mitään kunnon hakualueita täällä ei ole. Siinä vaan kaikki seisovat ylätasanteella ja jotkut istuvat taustalla olevissa pöydissä. Siellä minäkin olin välillä, sillä en jaksanut seisoa harvemmin tanssimieni kappaleiden välillä. Mutta onneksi sain tangoja tanssia. Kahdet tangoparit menivät tutusti erään jonkin verran itseäni kookkaamman herran kanssa. Oli niitä väljiä hetkiä lattialla. Sama herra on hyvä hitaissa valsseissa ja nekin onnistuivat, vaikka olemme tanssineet isommassakin tilassa kunnon askelilla. Nyt hidas valssi On syömmesi jäätä oli upea kappale.

Pitkästä aikaa tapasin entisaikojen tutun tanssiherran Pohjanmaalta. Oikein hyvin viedyt chachaat sain tanssia hänen kanssaan eikä fokseissa ja hitaissakaan ollut valittamista. Tuttu sambamies haki jollekin hitaalle ja tuskin meidän tyylistä sambaa olisi edes sopinut tanssimaan. Nimikkorumbaani yritimme tanssia naapurini kanssa ahtaudessa, mutta ei sitä lajin mukaisesti oikein päässyt tanssimaan. Mukava oli, että Matti-Sakari sen lauloi taas kerran. Humpat illan alussa olivat vielä hyvä tanssia väljästi.

Kaakonkulmalta monien vuosien takainen tanssituttu oli lomamatkalla. Hän on hyvä tanssija myös polkassa. Nyt tanssimme kahdet parit fokseja. Hän on niitä foksiherroja. joilta löytyy kunnon askel tähän lajiin. Jotain muutakin tanssimme. Hän sitten haki tangolle, kun olin odottamassa erästä herraa kuvaukseen. Onneksi ymmärsi asian, kun en lähtenyt. Tanssimme kyllä myöhemminkin, joten ei hän ollut loukkaantunut. Toinen herra taisi kyllä loukkaantua, kun myöhemmin taukomusiikin alussa alkoi kuulua tango ja samaan aikaan eräs toinen herra haki. Olimme kyllä suunnitelleet tämän toisen herran kanssa illan aikana tangon tanssimista, kun se edellisellä kerralla epäonnistui. Se tango olikin niitä, mitä kaipaan. Lasiverannan puolella oli hieman enemmän tilaa, joten herran vienti pääsi oikeuksiinsa. Jonkun kanssa se vain onnistuu ja tangosieluni oli onnellinen.

Tällaiset lämminhenkiset tanssilliset illat saavat minut jatkamaan tanssiharrastustani, vaikka välillä ajattelen jättäväni tämän harrastuksen nuoremmille.