Kuntotalolla PN-pojat

Olipas mukavat tanssit Kuntotalolla ja sen kyllä arvasin etukäteen. Paikalla vain tanssijoita, ei istumalipun ostaneita. Vaikka tietysti lipun maksamalla voi vaikka istuakin. Onhan mukava katsella tanssijoita.

Kyllä kunnon tanssiorkesteri saa aikaan iloiset tanssit ja kun siihen lisätään kunnon tanssijat, joita oli tullut pitkin ja poikin Suomea, kaakonkulmalaisten lisäksi. Helsinki-seudulta oli kai useampikin ja kai pitkämatkalaisin Turusta asti ihan vähäisin houkutuksin saatu tulemaan.

Kyllähän minä kehun orkestereita, silloin kun on aihetta, mutta turhaan en ole hehkutellut Pekkaniskan Poikien tanssi-iltaa. Monipuolista tanssimusiikkia esitettiin, unohtamatta tangoja, joita saimme tanssia runsaasti. Levykin on pojilta tulossa markkinoille lähiaikoina. Jospa heidät aletaan sitten paremmin tuntea muunkin tanssiväen keskuudessa. Etelän tanssinharrastajat ovat saaneet nauttia heidän esityksistään jo pitempään.

Mitään tungosiltaa ei syntynyt, sillä paikalla näytti olevan vain hyvin tanssitaitoista väkeä. Osa Kuntsin tavallisista kävijöistä puuttui. Eivät tienneet, mitä menettivät. Mukava oli katsoa, kun joissain fusku/jive/rock- kappaleissa lähes koko väki oli fuskaamassa ja foksina meni ihan joku pari. Tuli mieleen vuoden takainen Finkkujen sunnuntai-ilta, jolloin tanssilattia näytti samanlaiselta.

Isäntäkin oli tullut katsomaan, voiko perunaviljelmää laajentaa itäisempään Suomeen. Hänen tanssiminen näytti saaneen uusia ulottuvuuksia, kun tango alkoi soida. Kelpaa tangokilpailuihin mennä. Hyvää mallia oli näyttämässä viime vuoden tangomestari, jonka matala, polvet koukussa-tyyli oli saada polviniveleni rusetille. Mukavaa silti, kun vienti on herralla hallussa. Itse en kovasti osallistunut yleiseen tanssimenoon, kun vähän niin kuin lavakummina seurasin kaukaa tulleen vieraan tanssia ja paljolti menikin siihen, että itsekkään iloisesti sain tanssia melkein kaikki tangot hänen kanssaan ja paljon muutakin.

Herra Helsinkiläinen osoittautuikin nuoreksi mieheksi, joka antaumuksella on tarttunut tanssiin kiinni kaikilta puolilta. Humpan opiskelukin sujui nyt hyvin tanssinopettajan kanssa. Pääsin pälkähästä; miten olisin osannut neuvoa, kun omakin humppa on yhtä hyppelyä ;) Mutta masurkkaa ei tarvinnut neuvoa. Sen menimme kaiken taiteen sääntöjen mukaan.

Mukava oli tavata tuttuja, kiitos naispuoliset pienistä juttuhetkistä ja herrat tanssiliikunnasta.