18.11.2011 Savonsolmussa

Olo on vieläkin kuin olisin saanut kaiken, niin monivivahteiset olivat pe-la-illat. Channel Fourin takia yhdistelin perjantai-iltana heidän näkemistään ja saman suunnan asioiden hoitoa, joten hyvin jouduin paluumatkalla poikkeamaan heitä katsomaan.

Tiesin, että rummuissa on pe-la-iltoina se ainoa oikea mies, joka Channelissa on aina ollut. Hän taisi pitää taukoa ja tilalleen tullut soittaja ei minusta kerta kuulemisen ja näkemisen jälkeen oikein “istunut” joukkoon - jos sitten ajan kanssa. Kuka sen varmasti tietää, mitä huominen tuo tullessaan, itsekullekin.

Tiesin myös, että ravintolassa on yksityistilaisuus, mikä ei minua etukäteistietona haitannut, mutta hieman kyllä, kun paikalla tajusin, että 350 henkeä kaupungin työntekijöitä vietti pikkujouluaan. Eipä turhaan kirjoitella suomalaisten juhlintatavoista. Enkä illan mittaan erottanut oliko paikalla juhlan ulkopuolisia henkilöitä. Kaikki näyttivät juhlivan täysin rinnoin.

Arvelin tosin, että koska ruokailut ym olivat alkaneet jo ajat sitten, niin yksityistilaisuuden päätyttyä kello 22 väki vähenisi. Sitä ei kyllä tapahtunut. Sen kerran kun osalle juhlijoista on myönnetty iltaloma, siitä on otettava kaikki irti. Mutta sivuseikka oli tämä juhlaväki. Pääasia esiintyi lavalla.

Sain istumapaikan aika kaukaa. Ravintolaa oli uudistettu sitten edellisen käyntini joku vuosi sitten. Jo ravintolaan tullessani tutustuin paikalliseen naisen, jonka kanssa sitten saimme istumapaikat kuitenkin näköyhteyden päähän lavasta. Pöytäämme istui myös eräs juhlavieraana oleva nainen, joka kyllä poikkesi riehakkaista työkavereistaan. Ehkä hänellä oli iän tuomaa kokemusta myös juhlintaan.

Mukavasti ilta sujui istuenkin. Korvani oli kyllä tarkkana lavan suuntaan. Rumpalin ääni on kyllä sykähdyttävä ja melkein itkettävä oli hetkittäin oloni. Ehkä siksikin, kun en tiedä kuulenko ja milloin vai en koskaan tämän viikonlopun jälkeen hänen ääntään paitsi nauhalta. Hitaan valssin, Sieluni soitto, hän lauloi paremmin kuin koskaan. Oli hän itsekin seuraavana iltana samaa mieltä. Hän antoi kaikkensa, sielunsa ja sydämensä tälle laululle, jonka sanoitus ja sävellys on hänen. Illan muu musiikki oli myös oikein hyvää.

Kosketinsoittaja/haitaristi laulaa myös hyvin ja yhdessä rumpalin kanssa he ovat voittamaton yhdistelmä. Basistikin laulaa välillä, mutta nyt en sitä ennättänyt huomioimaan. Kitaristi sen sijaan  vain soitti. Ääni ei tainnut olla kunnossa. Hänellä on hyvä tangoääni, mikä sopii kaikkiin muihinkin lajeihin. Ennätin illan aikana hetken jutella soittajien kanssa. Iloisella ja reippaalla mielellä olivat kaikki. Mukavahan se on soittaa, kun väki on innokkaana tanssimassa tai muuten vain liikehtimässä. Yli yksi meni ennen kuin maltoin lähteä jatkamaan kotimatkaa. Soittoaikaa oli vielä jäljellä reilu tunti.

Lauantai-ilta olikin jo ihan eri tapahtuma, kun tanssipaikassa oli Channel Fourin lisäksi Kari Piironen ja Caminito. Harvoin minulle kaksi mieleistä orkesteria on yhtä aikaa samassa paikassa. Ilta oli odotuksia täynnä enkä pettynyt missään. Tässä vielä syy, minkä vuoksi Channel Four aikanaan voitti sydämeni.