Ihan totta

Souvarit ja Kuntotalo oli vaihtoehto Jyväskylän Viihdekeskukselle ja Sykkeelle. Kun jo lomaviikolla Jyväskylän seudun tanssit tuli katsottua, niin tihkusateeseen vain ajamaan etelän suuntaan. Kyydissä tällä kertaa väkeä, joten paluumatkankin tiesi pysyvänsä hereillä.

Souvari-tansseissa on oma henkensä. Sen tietää jo etukäteen. Mukana oli kaakonkulman tanssiväkeä, joka uskollisesti käy Kuntotalolla ja meitä vähän harvemmin kävijöitä aika laajalta alueelta. Paljon oli pariskuntia ja vielä enemmän naisia.

Alkuun kaksi tuntia oli vielä sujuvaa tanssimista ja herrojen taidoilla seuraavat kaksi tuntiakin oli taitavaa pujottelua. Loppuilta taas väljästi liitelyä.

Souvareiden musiikki oli tuttua. Kuunneltiin jo koko menomatka heidän kappaleitaan virittäytyen iltaan. Lumiperhosta odotin ja se tulikin, mutta en kuullut Luodut toisilleen - olinkohan kahvion puolella, jos tuli. Ja masurkkaa ei soitettu. Kahviojonossa takana seisoi toisen orkesterin (mikä olikaan nimi?)mies ja kysyin soittavatko masurkan. Ei kuulu ohjelmistoon. Voivat ottaa myöhemmin. Kolmekymmentä vuotta kertoi soittaneensa eikä vanhannäköinen herra. Arveli, että jos pyytäisin toista orkesteria soittamaan. Sanoin kyllä siihen, että mielestäni tanssipaikoilla tanssiorkesterin tulisi soittaa tavalliset tanssilajit pyytämättä (jos rock soitetaan, niin yhtä tavallinen on masurkka).

Kyllähän Souvarit ovat Souvarit. Lasse Hoikan ääni niin lempeä ja Lampela, ah niin taitava. Eihän häntä nyt johonkin muuhun orkesteriin, niin kuin hiljan palstalla leikkimielisesti kirjoiteltiin.

Tuttuja oli paljon ja siitä johtuen tuli tanssittua jalat kipeiksi. Eikä tällä kertaa johtunut kengistä tai lattiasta. Lattian pinta oli taas samanlainen kuin viime kevättalvella. Sopivan liukas. Hyvin monipuolista musiikkia tuli molemmilta orkestereilta. Jäiköhän toinen orkesteri Souvareiden varjoon, kun vasta loppupuolella heidän kappaleensa kuulostivat mukavilta.

Illasta jäi hyvä olo ellemme olisi intoutuneet jatkoille Sommeloon. Huhhuh, kaikkeen ihminen sortuu hyvän tanssi-illan jälkeen. Kuski ajaa ja se olin minä. Ensinnäkin olimme ymmärtäneet, että erään tanssiseuran jäsenkortilla pääsee sisään ilmaiseksi plus Kuntotalon maksukuitti. No, ei ihan niin. 10 euron lipusta sai 2 euron alennuksen. Ystävällinen vahtimestari laski porukkamme sisään yhdellä 8 euron lipulla. Klemmari oli laulamassa ja ensi vaikutelma oli, etteikö esiintyvä taiteilija voi pukeutua edes vähän siistimmin. Asiakkaita oli vähän ja suurin osa loppuillan kunnossa. Muutama kappale tanssittiin ja käynnin pelasti … no, olkoon - painija ! Sitten vaan jo suorastaan vesisateessa teiden vesiuria väistellen kotiin ja ne, joiden piti pitää minua hereillä – melkein nukkuivat.

Erityinen kiitos Kuntsin illasta K:lle erilaisesta valssista keskilattialla alkuillasta, kun oli tilaa. Se oli minulle uutta ja vihdoin satumainen tanssijakin loi nahkansa. Polkat, hidas valssi ja muutama muukin olivat ilon aiheita. Niin, biorytmeihin kannattaa uskoa tai jos ei niihin, niin itseensä :)