Vanhalla Sotkulla perjantaina 15.2.2008

Mietin näin jälkeenpäin, onko tanssi yksin jotain huumetta. Vai liittyykö se kaikkeen siihen, mitä tanssipaikalla tapahtuu tai tanssimatkoilla tai jopa ennen tansseja oleviin juttutuokioihin tanssiystävien kanssa. Virittäytyykö tanssija tietoisesti tai tietämättään tanssi-iltojen välillä tulevaan tunnelmaan vai syntyykö se jostain illan aikana. Hyvästä musiikistako, jostain erityisestä kappaleesta, melodiasta tai kenties siitä, kun näkee jonkun kaukaisen tanssitutun olevan paikalla tai huomaa soittajan/laulajan antautuvan hetken huumaan samalla kun oma sielu ja sydän ovat pakahtumaisillaan kuin eivät sopisi olemaan samassa kehossa ... 

Tajusin oman tilani sunnuntai-iltana kotimatkalla tanssipaikalta. Mutta vielä viime perjantai-iltaan. Olin lähes kaksi viikkoa harjoitellut vain olemista. Ensimmäinen viikko meni suunnilleen lukien ja kahdet päiväunet sopivat oikein hyvin päivän kulkuun. Muuhun ei tarvinnutkaan kyetä. Silti ensimmäisen viikon lauantai-iltana, kun Varjokuva oli melko lähellä esiintymässä tunsin hetkittäin oloni kurjaksi. Yritin ajatella, että olenhan ollut heitä kuulemassa monta kertaa ja tulen vielä olemaan, mutta tietoisuus, etten voi juuri nyt valita, mitä teen, ärsytti itseäni. Olisi todella surkeaa, jos elämä olisi aina niin, etteivät ohjat olisikaan omissa käsissäni.

Seuraava viikko sujuikin jo paremmin – sisällä, mutta perjantai-illan koettaessa arvelin, että kai minä nyt autolla osaan ajaa ja kun valitsen paikan, jossa on rauhallisesti liikkuvia ihmisiä, niin hyvin se menee minultakin. En tiennyt, kuka paikassa esiintyy ja sillä ei ollut nyt edes väliäkään. Pääasia, että saan edes vähän harrastaa hiipimistansseja. Viikon päästä paikassa esiintyy Kari Isola ja Yön tähdet. Muistikuva heistä on Lapin matkaltani viime syksynä. Kari Isola oli ollut Seinäjoen tangolaulukilpailuissa 1996 samaan aikaan, kun Tomi Markkolasta kruunattiin kuningas. Isola oli semifinaalissa. Riemuliiterillä hän koko illan seisoi lavalla, soitti haitaria ja myös lauloi. Hänet haluan nähdä uudelleen ja kuulla laulavan.

Vanha Sotku on paikka, jossa on helppo sulautua joukkoon. Eikä sitä joukkoa nyt kovin runsaasti ollut alussa. Illan mittaan kuitenkin ihan kohtuullinen määrä. Kumma kun orkesterin yksi jäsen näytti taas kerran tutulle, mutta arvelin, etten ole kuitenkaan tavannut tätä orkesteria, Dry Capria. Yritin kyllä illalla kotona tarkistaa hieman kalenterimerkintöjäni, mutta en löytänyt mitään tietoja. Taidan sotkea heidät Timangi-yhtyeeseen ... Aivan hyvää tanssimusiikkia orkesteri esitti laulun kera. Heti ensimmäisen tunnin aikana sattui sellaista, mitä olen toivonut omalle kohdalleni – sitten joskus.

Ei vielä kovinkaan vanha herra jäi lattialle reipasotteisella humpallaan ja menehtyi tunnin elvytystoimista huolimatta. Lähellä olevasta Pelastuslaitoksesta tullut ryhmä ei voinut auttaa, vaikka jatkoivat elvytystä erilaisin laittein. Tanssiväki istui ja osa seisoi tilanteen ajan.

Tanssit jatkuivat illan solistin aloittaessa osuutensa. Jos orkesteri oli jo soittanut ikivihreitä kappaleita, niin Hellin Leedin ohjelmisto oli sitä lähes kokonaan. Vaikka tunnelma oli hieman suruvoittoinen, niin myös kauniit kappaleet saivat illasta muistettavan. Solistin meriittilista osoittaa laulajan taidot. Olavi Virran kappaleita oli hänen ohjelmistossaan. Tanssipaikkaesiintymisiä hänellä on vähän ja tälläkin kertaa orkesteri ja solisti kohtasivat ensi kerran. Sitä en huomannut mistään ellen olisi jälkeenpäin kuullut asiasta.

Kun reippaat lajit jäivät omista syistäni väliin, niin en muista tuliko masurkka, mutta polkat ainakin soitettiin ja jenkan sain mentyä herran aloitteesta vanhalla hyvällä hissutteluaskeleella. Taisin loppujen tanssia useita lajeja, vaikka olin ennakkoon arvellut jättäväni väliin yhtä sun toista. Rumbakappaleita esitettiin useita ja juuri niissä kuulimme arvostettuja kappaleita. En muista toista vastaavaa iltaa, että solistulla olisi ollut niin paljon todella kauniita vanhoja kappaleita. Tangot kuuluivat samaan sarjaan. Tosin illan lopun istuin kuuntelemassa ja viimeiset tangot olisin mielelläni tanssinut hyvässä viennissä – muissa olosuhteissa. Ei ollut sellaisia viejiä, jos ei minun, vietävänkään askel olisi ollut kohdallaan. Tangon syvin herkkyys kosketti silti sisintäni, kun suljin silmäni ja annoin musiikin soljua solu solulta kohti tangosieluani. Ehkä jo huomenna löydän tangon herkkyyden ja samalla sen tunteellisen sävyn – tanssimalla?