Seinäjoella 8 - 11.7.2009

Ilta-Sanomat juhannuksen aikaan julisti koko sivun otsikoin “Tangon taikaa.. hiljaa yössä - 25-v. juhlavuosi!” Ja kookkain kirjaimin otsikko jatkui “Hulluna tangoon”. Kuvia oli tangokuninkaallisista jos muistakin esiintyjistä.

Minä miellän tangon tanssina,mielentilana ja oikeina tangoina. Yhdyn otsikon tekstiin “hulluna tangoon”. Mutta ei se niin mennyt näissä juhlissa. Tango oli sivuseikka, jos nyt eri tanssipaikoissa tangoa kuulikin ehkä hieman enemmän kuin tavallisissa tansseissa. Mutta mitä ne olivat, ne uudet tangot, joita tangofinalistitkin lauloivat. Osa ei ollut tangoja ja tuntuu, että näinkö jatkuu tangon alennustila Suomessa. Vuodesta toiseen luodaan uusia “tangoja”, jotka eivät kosketa yhtään. Onhan niissä ollut poikkeuksiakin.

Mutta kuulin minä tangojakin. Torikeskuksen iso aula täyttyi kuulijoista niin kuin viime vuonnakin ja oli eniten väkeä, jos vertaan esim. tangokuninkaallisten esiintymiseen samassa paikassa. Väen sai aikaan tangokuningas vuodelta 1988, Kari Piironen. Siinä esiintymisessä on mallia näille nuorillekin tulokkaille.

Mutta aikansa kutakin. Tangomarkkinoiden luonne kasvaa ja muuttuu koko ajan. Hyvä on kun väki liikkuu ja oli Seinäjoella ja markkina-alueellakin katseltavaa ja ostettavaakin. Kauppa se on joka kannattaa. Sama koski tangokuninkaallisen valintaa. Miksi Auraviihde ym. taustavoimat eivät suoraan ilmoita, mitä he hakevat. Ei siinä ole enää vuosiin ollut kysymys parhaasta tangon laulajasta vaan henkilöstä, joka täyttää mitat myynnille. Kuka on eniten tuova voittoa heille. Jos nyt oli lopussa vertailtavana tyylikäs, kokenut laulaja, nainen ja nuori, liian nuori, poikanen, niin kumpaa saadaan myytyä enemmän. Viimeksi mainittua voidaan muokata ja kouluttaa omiin tarkoitusperiinsä.

Mutta luulenpa, että hävinnyt osapuoli saakin kaiken kääntymään voitokseen. Niin tanssiva väki kuin jo pitkään häntä muuten kuulleet eivät unohda häntä. Hän saa tuntea itsensä tangokuningattareksi joka kerta tanssilavalle noustessaan eikä hän aiemminkaan ole unohtanut esittää tangoja. Jaettiinhan Seinäjoella muitakin kunnianosoituksia. Menikö oikein vai väärin, siihen en ota kantaa.

Keskiviikko 8.7.2009

Matkani alkoi iltapäivällä ja sujui ihan hyvin paitsi, että virkavalta säikäytti minut vähemmän ajetun poikkitien nyppylällä. Kumpikaan ei varmaan huomannut toista ennen kuin kohdatessa ja heillä oli vielä peräkärrissä jokin kapine. Luulen, että he säikähtivät minua kuin minäkin heitä. Vauhdista en tiennyt, mikä oli, mutta jos minä ajoin liikaa, niin saman hekin tekivät. Ei kuulunut perästä pysäyttäjää, jos ei edestäkään.

Olin saanut asunnon Areenan takaa ihan rauhalliselta alueelta ja illalla kävelin sieltä keskustaan. Ihmettelin Paviljongilla väen määrää ja ajattelin, että ihan kuin KIV-nauhoituksissa kuten oikeasti olikin. En vain muistanut sitä. Vajaan tunnin katselin menoa sivusta. Nuorta väkeä oli joukossa, mutta myös tyypilliset kameroille vilkuttelijat olivat paikalla. Huvinsa kullakin, mitäpä minä kenenkään iloista tiedän.

Sitten huomasin erään rakastuneen parin tanssivan ja kun he pysähtyivät lähelle, sain onnitella heitä avioliiton solmimisen johdosta. Olin kuullut, että he olivat laulaneet kauniin häävalssin toisilleen ja samalla tanssineetkin. Kysyin valssin nimeä, niin sain vastauksen laulettuna. Siinä he silmieni alla lauloivat osan laulustaan, niin toisiaan katsellen, onnellisina.

Olin jo poislähdössä, koska olin aika väsynyt työn ja ajomatkan jälkeen, kun kuulin Myrskytuulen tulevan lavalle. Heitä menin lähempää kuulemaan, kun pidän heidän soitostaan ja esiintymisestään. Sitten olin jo valmis poistumaan, kun yhtä aurinkoa oleva toinen pari tanssi luokseni. Antti ja Sanna Ahopelto olivat pyörähdelleet lattialla ja Antti oli esiintynyt jo vaille kahdeksan. Ikäväkseni en joutunut niin aikaisin paikalle. Samaan tuli myös eräs Antin ihailija ja upeasti tanssiva pari, jonka daamilla on kaunis nimimerkki - Ruusuneito. Kaunis oli hänen tanssimekkonsakin, jota sain ihailla myöhemminkin. Hän olikin osallistunut sunnuntain tanssikilpailuihin, joita en enää ollut katsomassa. Muutamia kuvia siinä nyt otettiin suuntaan jos toiseen.

Torstai 9.7.2009

Tälle päivälle olikin monenmoista tapahtumaa, jos nyt sattui miellyttämään tai ehtimään. En ehtinyt kuulemaan ihan kaikkia tangofinalisteja Torikeskukseen. Väkeä oli hyvä määrä, mutta ei täyttä ylälehtereitä myöten. Tuttuja en uskonut näkeväni tässä paikassa, mutta niin vain eräs herra ja yksi pariskunta oli tunnistanut minut ja tulivat juttelemaan. Herralla hehkuivat posket innosta ja onnesta - parempi puolisko oli esiintymässä.

Tutun pariskunnan kanssa sitten ajattelimme mennä kuulemaan Tangovekara-laulukilpailun finaalia, mutta tila oli pieni ja istumapaikkoja ei enää ollut. Niinpä kahvikupposen ääressä paransimme maailmaa ja minä jäin sitten vieressä olevaan kauppakeskukseen ostoksille. Siitä löytyikin ihana naistenvaateputiikki. Sopivaakin löytyi.

Paviljongilla oli aamuisin Ykkösen Aamu-TV:n nauhoitus ja päivällä esiintyi tuntemattomimpia orkestereita, mutta ei ollenkaan huonoja. Torstaina Tanssiorkesteri Wähäkoskiset soitti useaan otteeseen ja tunnin verran oli tanssinopetustakin kuten oli vielä illallakin. Tässä orkesterissa oli rumpali osallistunut joskus tangolaulukilpailujen finaaliin. Joku tiesi kertoa. Hyvä oli äänensä. Sekä hän että toinen soittaja myös harrastavat tanssia, sekin minulle kerrottiin.

Minulla meni aika torialueella. Oheistapahtumia oli illalla ravintoloiden lisäksi Tangovapaa Vyöhykkeellä, jossa esiintyi Kaija Koo, Veeti Kallio ym. Tangokadulla ja Paviljongilla oli illan aikana runsaasti esiintyjiä, kaikki tunnettuja tangokuninkaallisia.

Itse menin TanssiAreenalle, joka oli yhteydessä Kisa-Areenaan. Laulukilpailujen finaalin karsinta alkoi. Tangopassilla olisin voinut mennä myös kilpailupuolelle, mutta laulun kuuli ja ylhäällä esiintymislavan sivustalta myös näki. Karsinta oli kolmen naisen ja miehen kesken. Heistä kaksi pääsi jatkoon.

Olipa annettu erikoisia kappaleita laulettavaksi ja täytyy sanoa, että kiitettävästi he selvisivät. Miksi ei anneta jotain tunnettuja oikeita tangoja, kun on kyseessä tangolaulukilpailu. Olihan toisena kappaleena heillä ihan tangoja.

Kello 22 aloittivat Finkut tanssimusiikin - onnellisina saamastaan kunnianosoituksesta, Tango Finlandia 2009-palkinnosta. Tanssiorkesteri Syke jatkoi sitten. Tanssiminen oli mahdollista isossa tilassa jo laulukilpailujen aikana. Väkeä oli alusta lähtien. Mitään tungosta ei ollut, joten tanssiminen olikin alussa mukavaa. Orkesterien esiintyminen oli heille tyypillistä musiikkia myöten.

Tanssiva väki oli paikalla, jos nyt mukana oli erilaisia tangovieraitakin. Mukavasti tanssimaan pääsin ja illan iloisin kohtaaminen oli turkulaisen herran kanssa. Viimeksi edellisillä tangomarkkinoilla. Kahdet tangoparit hänen kanssaan olivat oikeaa tangoa, niin musiikillisesti kuin tanssillisestikin. Bugit sujuivat myös hänen kanssaan humpan tahdeissa. Tangot myös melkein kotiseudun herran kanssa ovat aina olleet sellaiset kuin toivon.

Foksia, fuskua, buggia ja polkatkin olivat illan kulkua osallani. Sykkeen Vesan ikioma häävalssinsa, hidas valssi, on aina yhtä kaunis kuulla. Tiedän hänen tanssineen sen vaimonsa kanssa ja laulanut tälle sekä Sykkeen pojat olivat soittaneet sen, vaikka muutoin olivat olleet vieraina. Sykkeen nykyisiin nuoriin herroihin törmäsin tauolla. Aina yhtä miellyttäviä, vaikka menee aikoja ennen kuin minulla on tilaisuus olla heidän tansseissaan. Oli paikalla kuulolla ja tanssimassa myös erään toisen mieleisen orkesterin rumpali ja solisti.

Olin tavannut Elina Vettenrannan Pohjanmaan Poikamiehineen viimeksi kai joku vuosi sitten. Tiesin hänen puolen yön jälkeen esiintyvän yhden setin verran Paviljongilla. Nyt oli oiva tilaisuus kuulla häntä. Ennätinkin vähän ennen hänen osuutensa loppua paikalle. Kun hän jäi kirjoittelemaan kortteja, menin ulos odottelemaan. Jäin juttelemaan siinä hyvin sympaattisen, minulle tuntemattoman herran kanssa. Hänkin odotteli Elinaa.

Ennen Elinan tuloa viime vuoden tangokuningas Hallikainen pyörähti siihen ja tervehti toteamalla, että olemme varmaan tavanneet. Mietin, että mitä sanon. Kun hän pisteellä voitti Antti Ahopellon viime vuonna, olin niin pettynyt ja ajattelin silloin, että uusi kuningas voi jäädä minun puolestani väliin tanssipaikkavalinnoissani. Menikin viime huhtikuulle ennen kuin olin ensimmäisen kerran samassa paikassa Ruusulinnassa. Antin takia sinne menin. Kuningas ja prinssi samala lavalla. Sen halusin silloin kokea. Näin jälkeenpäin kun mietin, niin eihän se Hallikaisen syy ollut, että hänet valittiin. No, kun nyt kysyi, niin kerroin, että viime Seinäjoen jälkeen Ruusulinnassa on tavattu.

Sittenpä siihen joutui Elinakin ja selvisi, että herra, jonka kanssa pitkään juttelin, olikin Elinan puoliso. Siinäpä oli tyylikäs ja toisilleen sopivannäköinen pariskunta. Elina on keikkaillut edelleen, mutta minun kotiseudullani ei ole ollut aikoihin. Nykyinen Freesia-orkesteri on hyvä ja tanssi-illat heillä olleet onnistuneita. Lisäksi Elinalla on usein kirkkokonsertteja. Ehkä jossain pääsen häntä kuuntelemaan.

Perjantai 10.7.2009

Tällä kertaa jouduin ajoissa päivällä Torikeskukseen. Kari Piironen esiintyi puoli tuntia ja kirjoitteli kortteja faneilleen toiset puoli tuntia. Rouva Piironen myi Karin levyjä ja hyvin menivät kaupaksi. Heillä on kovasti tuttuja ja tervehtimisiin meni myös aikaa. Tapaan heidät lauantaina Käeskoskella, joten en häirinnyt heitä, kun väkeä oli kovasti ympärillä.

Mukavia kauppoja löytyi markkina-alueelta ja ulkopuoleltakin ja kerrankin ei ollut kiirettä. Iltapäivällä ajattelin käydä vilkaisemassa Paviljongin menoa, kun liikennevaloissa asuntoautosta herra vilkutteli. Ajattelin, että nyt palaa jalankulkijalle punaiset eli en mene kadun yli. Herra vain vilkutti ja kun katsoin tarkemmin Hesan Nostomies se vinkkasi kyytiin. No, en ole ennen valoristeysalueella kömpinyt autoon, mutta nyt niin kävi. Harvoin häntäkin näen, joten kuulumiset siinä vaihdettiin ja kun hän sai autolleen paikan, niin pian jo kävelimme sinne minne olinkin menossa.

Mika Peltoniemi ja Turhat jätkät soittelivat hyvää tanssimusiikkia eikä väkeä ollut tungokseen asti. Nostomiehen kanssa foksit tanssimme ja sitten liukasliikkeinen jonkun tanssiseuran nuttua kantava herra pitikin minut lattialla jonkin aikaa. Herra turkulainenkin ilmaantui paikalle ja tanssin ilo syntyy jo hänen näkemisestään ja lisääntyi vain tanssimisesta. Vielä eräs hesalainen tanssituttu vei humppaa ensin perinteisesti ja toinen puoli kävelyversioina. Minulle kerrottiin, että orkesterin väki on tanssitaitoista ja siksi musiikkikin oli hyvää. Reilun tunnin verran ennätin olla paikalla, kun kello 17 alkoi tauko ennen iltamenoja tässä paikassa. Hyvää aikaa oli ruokailla ja yrittää hieman nukkuakin, että olisin voimissani illalla. Nukkuminen jäi, kun puhelin soi.

Illaksi olin ajatellut mennä taas TanssiAreenalle vaikka jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt olla Paviljongilla. Jotenkin meni ohi Paviljongin iltaohjelma kohdalla. Siellä olivat kaikki SMORK-finalistit, mitä en tajunnut. Minä menin siis TanssiAreenalle.

Paikoitusalueelta päästyäni ovelle kävellessäni sen edessä oli tuttu vaunu, Tommysin. Ja siinä ulkona olivat arkiasuissaan orkesteri ja Charles Plogman melkein kuin vastaaottokomiteana. Aikaa oli heillä vielä kymmeneen asti saada itsensä edustuskuntoon. Muutama sana vaihdettiin ihan suomeksi ellei jopa savoksi:)

Kisa-Areenan puolella oli Tangomarkkinat 25 v. Juhlakonsertti, johon osallistui lähes kaikki aiemmat tangokuninkaalliset. Konsertissa oli tauko ja väki tuli väliverhon noston jälkeen nauttimaan tuotteita ja kun heitä oli paljon, tauko venyi pitkäksi ja tanssien aloitus meni kymmenen jälkeen.

Konsertin ajan oli taas mahdollista tanssia TanssiAreenan puolella. Illan orkesterit olivat Antti Raiski ja Sesam ja Charles Plogman ja Tommys. Vaikka pidän Tommysin tavasta esittää kappaleita, niin jotain puuttui. En pitänyt Sesamin soitosta. Ilta oli suurelta osin kädenalitusta, buggia tai fuskua tai jotain.

Konsertin aikana tanssin useamman tangon. Ulkonäöltä tuttuja vilahteli paljon ja joku ihan tanssituttukin, jotka hakivat tanssimaan. En ollut ihan loppuun asti, mutta sinä aikana ei soitettu polkkaa, jenkkaa, masurkkaa eikä hidasta valssia. Joten omatkin tanssini olivat buggia, rumbaa ja foksia sekä cha-cha, joka oli erityisen mukava vietynä etenevästi. Tavallinen valssi sentään soitettiin ja sen tanssin tutun herran persoonallisessa viennissä.

Puutteista TanssiAreenalla voin mainita, ettei siellä ole juuri istumapaikkoja. Vartioitu vaatteensäilytys ei ollut tänä vuonna. Viime vuonna oli. Latttialevyissä oli liitoskohdissa epätasaisuutta. Kokonaisuutena tällainen iso tanssitila on elämys.

Tangovapaalla alueella esiintyi illan aikana Virve Rosti ja Jore Marjaranta yhtyeineen.

Lauantai 11.7.2009

Toriskeskuksen esiintymiset olen katsonut ja kuunnellut. Nyt oli vuorossa Jukka Hallikainen. Hyvän sään johdosta oli väkeä alueella enemmän ja myös Torikeskuksessa. Kuuntelin oikeastaan ensi kerran kunnolla Hallikaista. Ja katselin. En nyt muista millä lajeilla lähti tanssimaan kahden eri varttuneemman rouvan kanssa lauluosuuksiensa lomassa. Hyvin kaunis oli ele. Hänen jälkeensä esiintyi ohjelmalehtisessä mainitsematon Jaska Mäkynen. Hyvin lauloi myös hän.

Tangokadulla kuuntelin vähän aikaa Tangojuniori 2009 finaalia. Reippaita laulajia oli isolla lavalla. Siinä kadulla kohtasin vielä Hallikaisen, mitä lie hänkin seurannut. Muutama sana vaihdettiin 2008 tangokilpailuista ja mielipiteistänikin, joita hän sanoi ymmärtävänsä - ihan oikeestikohan. Itse asiassa hän vaikutti hyvin fiksulta mieheltä.

Kun jatkoin matkaa kadulla, takaani kuulin tutun äänen tavoittavan minua. Omegan Anna-Liisa siinä oli erään toisen orkesterin soittajan kanssa. Ihmettelin mitä Omega tekee täällä. Olivat olleet esiintymässä edellisenä iltana Paviljongilla. Yllätysjuttu. Ilmankos minusta tuntui edellisenä iltana TanssiAreenalla, että olin väärässä paikassa. Hetken aikaa juttumme sivusivat tanssimusiikkia ja iskelmää. Niitä kahta ei enää voi erottaa toisistaan. Iskelmä on tullut jäädäkseen, koska sillä on kysyntää. Olen sen valitettavasti useampaan otteeseen tänä suvena todennut. Omega kuitenkin soittaa oikein hyvää tanssimusiikkia.

Iskelmästä ja tanssimusiikista mieleeni nousevat Resiina-orkesterin rumpalin sanat: Kyllä me teille soitetaan humppaa (tarkoitti näitä tavanomaisia tanssilajeja), mutta kun solisti (Juha Metsäperä) tulee lavalle, niin silloin mennään solistin ehdoilla. Ja hänen ilmeensä oli kyllä hauska sanoessaan sen. Tai levy-yhtiön ehdoilla, lisäisin minä. Ei sillä edellä mainittu soittokunta solisteineen on tuttu ja pidän heistä soittivatpa mitä tahansa. Tanssiminen onkin eri juttu. Mutta vaikka minua harmitti, etten ollut Paviljongilla perjantai-iltana, niin illalla olen kyllä Omegaa kuulemassa. Samaan paikkaan olimme menossa.