Kesälomani alkoi, vaikkei oma olo ihan parhaimmillaan ole ollutkaan. Kahden viikon ajan verenpaineeni on heitellyt laidasta laitaan. Huimausta ja päänsärkyä. Kun töiden jälkeen lepäsin ja nukuin vähän aikaa, sain sen verran voimiani takaisin, että ryhdyin suunnittelemaan tansseihin lähtöä. Kun on mukavasta asiasta kyse ja kun kerran töissäkin olen kyennyt olemaan, niin pian olin taipaleella. Ajan useimmiten usean kymmenen kilometrin metsäisen oikotien. Vahdittavana on vain metsän olijat, vastaantulijoita tiellä on harvakseen. Tienvarsien kesäkukat ovat vähentyneet, mutta horsman puna-lilakukat ovat parhaimmillaan ja hehkuvat ilta-auringossa. Samoin ne erottuivat pitkissä ajovaloissa yöllä kera matalien pensaiden lehtien hopeavälkkeen. Viimeksi mainittua ihmettelen, tuleeko välke pajun lehtien alapinnalta vai mistä heijastus ja silmät seuraavat, ettei tielle hypähtele hirvet ja muut metsän asukkaat.

Perille jouduin hieman myöhästyneenä alkuvalssilta. Väkeä ei ollut vielä paljon, mutta illan mittaan oli välillä jo törmäilyjäkin. Tanssiväessä on niitä "turakaisia",  joista muusikkojen palstoilla kirjoitetaan. Voi olla, että tarkoittavat meitä kaikenlaisia tanssijoita eikä kyse olekaan taidosta, vaikka yksinkertaisesti ajateltuna voisivat tarkoittaa kaikkia tanssijoita. Paikalla oli siis kaikenlaista taitoa ja tyyliä ja ikähaitari oli myös suuri. Hyvin nuoria ei ollut. Kaksi hyvää orkesteria ei ehkä kosketa heitä. Pitää olla nuorekkaampaa. Niin tanssijoissa kuin musiikillisesti. Ei sillä, kumpikin orkesteri soitti kyllä tanssimusiikkia laidasta laitaan. Samba taisi olla, mitä en kuullut. Siihenkin ehkä vaikuttaa, että kahden orkesterin illassa ohjelmistot poikkeavat toisistaan verrattuna, jos yksi orkesteri esiintyy koko illan. Siitä oli esimerkki Fantasian sunnuntai-illasta Metsälinnassa, jolloin esittivät osin eri kappaleita. Argentiinilaistyylinen tango Hoy ei sitten ehkä olekaan argentiinalainen vaan ehkä ranskalaisen tekijän, kertoi haitaristi. Jään miettimään vaikuttaako kappaleeseen sen tekijän syntyperä eli vain argentiinalainen voi tehdä argentiinalaisen tangon ? Liian vaikeaa ajatusleikkiä. Kappale oli hyvä, mutta nyt sitä ei esitetty. Olisi ehkä ollutkinkin liian hieno nyt esitettäväksi. Maanläheisemmät kappaleet sopivat paremmin täällä viljapeltojen keskellä olevalla kauniilla tanssipaikalla. Myöskään sitä erikoista aloitusta ja muutoinkin hyvin erilaista masurkkaa ei esitetty. Väliaikainen esitti pyynnöstäni ja itse en päässyt tanssimaan, kun tanssitaitoisia näissä kansantanssilajeissa ei ole kovin monta tässä paikassa, ei ole ollut aiemminkaan. Hyvä, kun toiset saivat tanssia, sillä joka tanssipaikalla on sitäkin taitoa. Polkkaakaan ei kuulunut ennen kuin Väliaikainen soitti senkin ennen naistentunnin alkua eli naistentunnin valot syttyivät vähän myöhässä, jotta polkan haku oli miehillä. Siitä erityinen kiitos soittajille. Sille pääsin tanssimaan. Onneksi tuttu tanssija oli paikalla. Kiitollinen olen hänelle kaikista, mitä sain tanssia ja erityisesti tangoista, Lapinjenkasta ja varsinkin illan viimeisestä tanssimastani kappaleesta, Väliaikaisen ilmoittamasta, 9 minuutin humppasikermästä.

Väliaikainen soittaa hyvärytmistä, kikkailematonta musiikkia, jota on mukava tanssia. Tanssiväki pitää sellaisesta. Ja nyt oikeastaan kuuntelin ensi kerran kunnolla lauluosuutta hallitsevaa soittajaa. Hänellähän on hyvä ääni, esiintymisvarmuus ja reippaus lavalla. Yhteishenki on lavalla hyvä ja sen aistii tanssilattialla.

Tangokuningattaresta voin sanoa, että muutamassa päivässä, sitten viime sunnuntain, on hänen lavaesiintymiseensä tullut varmuutta. Ääni on voimistunut ja erityisesti tangot hän laulaa tangolaulajan äänellä. Hänellä on kaikki mahdollisuudet jäädä tunnetuksi tangokuningattareksi
eikä vaipua unholaan niin kuin monelle Seinäjoen tangokruunua kantaneelle on käynyt. Toivon menestystä hänelle.

Tanssijoista on ilolla mainittava muutamat herrat. Aloitan vaikka ikuisesta taapertajasta. Että jonkun kanssa voikin olla niin mukava tanssia. Siinä on kaksi sympaattista ihmistä saanut olla elon virrassa toistenkin ilona, niin JTH meidän naisten kanssa kuin emäntänsä herrojen pyöritettävänä.
Itärajan suunnasta oli paikalla harvoin tapaamani herra, jonka kanssa buggi sujuu kuin vettä ja todeta pitää, että käden käyttö parin pyörityksessä tapahtuu yhdellä kädellä suuntaa vaihtaen ja miten helppo siinä on mennä. Nyt kyllä kauhistelin, kun helmani nousivat minne nousivat ja alushame oli kotona. Huomasin sen, kun olin ajanut jo useita kymmeniä kilometrejä kohti tanssipaikkaa. Voihan se olla, että kun seuraavan kerran menen, eivät laske sisälle estottoman pukeutumiseni tähden. Päätin laittaa autoon vakiovarusteeksi alushameen.

Tummaan heimoon kuuluva herra haki minua kaksi kertaa ja en selvinnyt hakemaan häntä, vaikka hän hymyillen seurasi hötkellystäni lattialla. Viimeisessä humpassa olikin katsomista, sillä siinä oli menoa illan parhaan tanssijan kanssa ja kumpikin nautimme siitä. Silti rytmi oli leppoisa ja kappaleen lopussa en tuntenut hengenahdistusta eivätkä jalat olleet väsyneet.

Muitakin mukavia tanssittajia oli ja illasta jäi hyvä mieli, kun ajelin pimeydessä kohti kotia. Yksi tähti tuikki taivaalla enteillen syksyä. Fantasian kohtaan uudelleen vielä illalla, sillä Tommolan lava on kohteena ja toisena orkesterina Korsu. Mielenkiintoinen ilta siintelee silmissäni ja ihana maisena veden ääressä olevalta lavalta järvelle. Vielä on kesää jäljellä, kun unohtaa viilenevät illat ja pian kylmät yöt. Elokuun pehmeän pimeän lämpimiä tähtiöitä kaipaan, eikö niitä enää ole?