Martin Kievarissa 18.10.2008

Minulla oli ilo olla kuulemassa ja katselemassa tangoprinssi Antti Ahopeltoa Martin Kievarissa lauantai-iltana. Olin kuullut paikan tanssijoiden olevan pääosin pariskuntia. Kun olin muutenkin Jyväskylässä käymässä, ei tullut mieleeni jättää tilaisuutta väliin.

Illan orkesterina oli Antin uusi orkesteri, Voimaorkesteri, jonka kanssa hänellä on ollut jo yhteisiä esiintymisiä. Lisäksi tangoprinsessa Anni Parkkila oli laulamassa. Voimaorkesterin nettisivut ovat hieman heikot, mutta niitä on kuulemma tarkoitus päivittää. Heidän aiempi laulavarumpali on siirtynyt Seitsemän Seinähullun riveihin. Voimaorkesteri on vuoden 2007 SMORK-voittaja.

Ilta sujui niin, että kello 20 alkoi levymusiikki ja valssi oli soimassa, kun menin sisälle. Pariskuntia oli tanssimassa. Levyjä soitti Oiva Lampinen, joka itsekin on ollut aiemmin tanssilavojen esiintyjä. Musiikki oli hyvin valittua koko illan ajan. Hän soitti aluksi 45 minuuttia ja myöhemmin 15 minuutin tauot. Hän oli valinnut aika monien tunnettujen orkesterien kappaleita ja Pekkaniskan Poikienkin kappaleita soitti kahteen kertaan. Kysäisinkin, että onko Varjokuvan levyjä hänellä. Ei ollut ja vastaus oli aika nyreä, että mikäs orkesteri se on - tanssijat eivät pidä sellaisesta musiikista. Korjasin kyllä, että monet tanssijat pitävät ja että ensimmäisellä levyllä on yksi parhaimpia hitaita valsseja. Sanoi siihen, että pitää pyytää Auraviihteeltä. Taitaa kyllä olla niin, että Martin Kievarissa esiintyvät ehkä paikan omin perustein valitut orkesterit. Ja kuulin myös, ettei Lampinen pidä kädenalitanssijoista. Tosin hän kyllä soitti laidasta laitaan musiikkia ja keskilattialla oli monenlaista häkkyröintä. Ehkä hän ei itse pidä joistakin orkestereista.

Voimaorkesteri aloitti ensimmäisen osuuden omin voimin. Toisella osuudella oli Anni Parkkila mukana ja sitten Antti Ahopelto, molemmat vielä toistamiseen. Tangoprinsessalla on kaunis ääni. Hän on minusta parempi kuin kuningatar. Makujuttuja nämä meistä maallikoista ja mitä lieneekään valintojen takana Seinäjoella. Yhteistyö orkesterin kanssa vaikutti harjoittelulta. Eivät liene ehkä esiintyneet aiemmin yhdessä

Toista oli Antin kanssa. Miksikäs ei olisi. Olen nähnyt Antin sopeutumistaidon uuteen orkesteriinkin Lapin matkallani, joten miksikäs ei sujuisi nyt, kun on voinut harjoitellakin orkesterin kanssa. Vieläkin sieluni silmin näen hänet Taiga-orkesterin kanssa Levihotellin tansseissa. Oli siinä upea yhdistelmä ja kiitettävä esiintyminen, jonka aina muistan. Kyllä Antti on laulaja ja tangolaulaja. Hänen sinkkunsa, Voitin vaikka hävisin, on suosiossa läntisen Suomen radiokanavilla, joita minä en ole onnistunut kuulemaan. Mutta levyn saa ladattua netistä ja siitä kuuluu osa myös Antin sivuilla olevan linkin kautta.

Martin Kievari on hieman sokkeloinen. Tanssilattian ympärillä on looseja ja istumatiloja. Orkesterilavan vastapäätä on ravintolatilat. Tarjoilua on myös orkesterilavan toisessa päässä ja istumatiloja ja pöytiä. Tanssitila on siis yläkerrassa. Alakerrassa ovat ravintolatilat ja karaokepaikka, jonka edessä tilaa tanssimiseenkin. WC-tiloja on ylhäällä ja alhaalla. Ilmainen vesi on tarjolla tanssilavan reunalla. Levyjen soittamiseen paikka on heti portaiden yläpään vieressä ja se sijaitsee syvennyksessä, jossa on myös pöytiä ja tuoleja. Siinä istuin ja oli hyvä näköyhteys lavalle.

Illan mittaan väkeä tuli melko paljon ja ravintolapäässä oli asiakkaita, jotka eivät tanssilattiaa kuluttaneet. Olisiko siellä ollut tanssitaitoisia, yksin tulleita herroja, sitä en tiennyt. Olin varautunut istumiseen ja kuunteluun. Itseni kanssa oleilun "keskeytti" silmäniloni, tuplatangoprinssi, josta tangokuningas olisi pitänyt tulla, mutta meni niin kuin meni Seinäjoella. Hän pistäytyi hetkiseksi juttelemaan ennen orkesterin aloitusta. Hän omaa hienon luonteen ja sydämen lämmön ja pehmeyden, jota ei tulisi väärinkäyttää missään tilanteessa. Noihin ominaisuuksiin ihastuin ensi tapaamisessamme ja lauluääni kruunaa kaiken. Silloin Seinäjoella tuntui kuin itse olisin saanut iskun vasten kasvojani, kun pisteet ja tulokset kerrottiin. Mutta aika tekee tehtävänsä ja näyttää, kuka oikea tangokuningas on. Näitä suuren maailman valtapelejä ei tavallinen ihminen ymmärrä.

Seuraavaksi minua lähestyi erään pariskunnan herra pyytäen orkesterin alkuvalssille. Kyllähän omat ajatukseni pyörivät jos missäkin, kun istuin kuunnellen levymusiikkia. Ehkä kärsivällisyyteni kasvattaminen on jäänyt vähiin, kun sitä pitää vaikealla tavalla saada sopivaksi. Sitten paikalle ilmaantui eräs vanhempi tanssinharrastajaherra ja hänen kanssaan useita kappaleita tanssin illan aikana. Valssia tanssineen herran kanssa tanssimme vielä tangot ja fuskua. Yllätys oli, kun tyylikäs, tutunnäköinen herra tuli hakemaan ja kysyi muistanko hänet. Ja minä en muistanut. En sittenkään, vaikka tuli puheeksi Höyryveturipuisto, jossa olen kaksi kertaa käynyt. Se toinen kerta oli Antin takia. Siinähän se sitten selvisi, että Antin isä hän oli. Olimme silloin tanssineet hitaat valssit. Sekin tutustuminen oli aika ihmeellinen sattuma. Nyt illan aikana tulikin juteltua Antin vanhempien kanssa. Joidenkin ihmisten kanssa ajatusmaailmat kohtaavat. Kyllä Antista huomaa, mistä hän on luonteensa perinyt.

Ilta oli kyllä sellainen, kun olin ajatellutkin. Ehkä tanssimista olisin toivonut hieman enemmän, mutta pariskuntapaikassa parit ovat aika tiukasti toisissaan kiinni, joten ei juuri vaihtoehtoja yksin tulleelle ole.