Metsälinnan lavalla 6.9.2009

Metsälinna vaipui talvihorrokseen. Kesäkauden viimeiset tanssit alkoivat viileissä olosuhteissa ja takaosan luukut olivat tiukasti kiinni. Tuulensuunta oli sieltäpäin. Mutta aina tanssiva väki hehkuu lämpöä ja pian luukkuja alettiin aukoa. Etteikö tanssiminen olisi liikuntaa - ainakin verenkierto lisääntyy ja hikirauhaset aukeavat. Niinpä minäkin luovuin pusakasta aika alussa iltaa.

Illan alun kaksi tuntia olikin tanssimista. Ensimmäisen tunnin soitti Taifun. Toiselle tunnille tuli Juha Mäkinen laulamaan ja kolmannella sitten aloitti odotettu Reijo Taipale ja siinä vaiheessa oli tungos. Minun tanssihaluni hävisivät. Ehkä se on ahtaus, mikä ei sovi minulle.

Naistentuntikaan ei juuri palauttanut alkuillan tanssiniloa, jota niin monet tutut herrat saivat aikaan. En ehtinyt hakea tangoille, jos en paljon muillekaan lajeille niitä, joita halusin. Ehkä myös lähes koko ajan tanssiminen sen alun kaksi tuntia sai verensokerini laskemaan ja istuminen tuntui parhaalta ratkaisulta ja toiset kahvit ja pullat. Olin jo tullessani ennen tanssien aloitusta nauttinut yhdet.

Illan soitot ja laulut olivat kohdallaan. Niin oli taukomusiikkikin. Orkesterin väki ei näyttänyt kokonaan tutulle. Liekö joku soittaja vaihtunut sitten viime näkemän. Reijo Taipale sen sijaan oli entisensä. Ehkä tuli seurattua häntä, kun edelliseltä illalta oli mielessäni toinen laulaja, noin kahdeksan vuotta nuorempi. Hänen laulussaan on eloa ja iloa ja temperamenttia. Oli Taipalekin hyvä ja kruunaamattomana tangokuninkaana häntä pidetäänkin. Tangot ovat hänen ohjelmistossaan hyvin mukana päinvastoin kuin monen entisen tangokuninkaallisen, jotka hädin tuskin yhden tangoparin jaksavat laulaa illassa iskelmiensä lomaan. 

Mielialani vaihtelu illan aikana ja kai väsyminen, sai minut poistumaan puoli kahdeltatoista. Eikä oloani paljon kohentanut illan alussa ja lähtiessäni saamani hyväntuulenkohotussuffelit - kiitos niistä silti - maistuivat kyllä myöhemminHymy