Markus Sextet Pistohiekan lavalla 14.7.2005

Ja olihan siellä myös Matti ja Teppo orkestereineen. Markus Sextetti oli aloittanut jo klo 20 ja lopetti ensimmäisen settinsä, kun tulin paikalle. Aikaisemmin tanssit olivat alkaneet myöhemmin, joten en pitänyt kiirettä. Katselin ajaessani todella kaunista maantiereittiä, vesiä joka puolella, kalliosaaria ja auringonpaiste lämpimänä vaikka tuuli oli kylmä.

Perillä lomalaisia/pariskuntia oli huomattava määrä, mutta oli paikalla meitä yksintulleita, niin naisia kuin miehiäkin. Mutta alkuvaikutelma oli, ettei ole muita kuin isäntämiehiä. Mutta olihan siellä, muutama tanssilajit erottava ja ilta sujui tanssien.

Kahvin ja pullan (tuoretta) sai vähemmillä euroilla kuin muualla ja ilmainen vesipiste oli paikalla. Illan lopulla kysyin, voisiko laittaa esille vaikka tussikynän, niin mukeja ei kuluisi niin paljon, kun jokainen laittaisi nimensä. Sopiva hyllykin oli vesiastian luona. Henkilökunta on erityisen kohteliasta ja avuliasta. Matin ja Tepon osuuden alussa jompi kumpi totesi, että tämä paikka pitäisi purkaa ja rakentaa uusi tilalle. Lava on viettänyt pari viikkoa 40 v (?) juhliaan ja ei liene aikomustakaan sitä purkaa, vaikka on vanha ja ei kovin hyvässä kunnossa olekaan. Kelpaa siinä kuitenkin tanssia, sarjassaan erikoisuus vanhoissa lavoissa. Solistien kommentti ei kuulostanut hyvältä.

Markus Sextet ja lauluosuudet hoitava orkesterin jäsen Markus Leino takasivat musiikin, jota on mukava tanssia ja niistä moitituista desibeleistä en tiennyt mitään. Kun äänen voimakkuus on kohdallaan, ääneen ei kiinnitä huomiota, mutta Matin ja Tepon orkesterin jumpsjumps kuului yli veljesten laulun ja häiritsi minua ainakin tanssiessa. Laulu ja musiikki oli jotenkin eri tahdissa ja vaikeutti tanssimista (lähinnä buggissa). Illan mittaan asia korjaantui, mutta se jumputus kuului kaiken yllä.

Niin kuuma kuin kohta kahden viikon ajan on ollut tanssipaikoilla, tuntui uskomattomalta, miten kylmäksi ilma muuttui illan aikana. Lavalla on avoimet ikkuna-aukot ja tuuli teki loppuillasta viluisan olon, vaikka tanssi koko ajan. Kotiin tullessa oli alle kymmenen astetta ulkolämpötila.

Jokainen päivä on erilainen, jokainen tanssimatka on ainutkertainen. Lajin muutos, tanssiminen > jokin muu laji ? siirtyi kuitenkin tulevaisuuteen.

Niko Kazantzakisin sanoin (Ikuinen vaellus): Älä pohdi eilispäivän suruja. Älä huokaile auringon vuoksi, joka ei ole vielä noussut. Nyt on hetki, nyt on aika, elä nyt, ystäväni, elä nyt.