Kesän yhdet parhaimmista tansseista

 

Pyhäsalmen naistentansseista ja kissan aamuyön kehräyksistä toipuneena kävimme päivällä tutustumassa Jyväskylän rallikaupungin vilskeeseen. Mitään tärkeää ostettavaa ei kaupoista ollut, niin ei väsyttänytkään välillä pistäytyä vain katselemassa tavaroita. Ainahan mukaan jotain ostettavaa löytyy, kun mukana on kaksi nuorempaa naista. Tyttärilläni oli taas sama lomaviikko kuin itselläni, joten maailman parantaminenkin sujui siinä sivussa. Ennätimme kuunnella kävelykadulla VR:n kampanjoimaa 1.9 tulevaa aikataulujen muutosta. Mukana oli viihdykkeitä ja paras oli Hyvinkään rautatieläisten orkesteri, jossa puhaltimia riitti. Oikein lutusenoloinen (olimme kaikki kolme samaa mieltä) orkesterin johtaja leppoisasti kertoi, mitä esittävät ja niin tuli myös jenkka (Sousin yksin järven poikki…), jota hän kehotti laulamaan myös mukana ja tanssimaankin. Kukaan ei tanssinut, jotkut lauloivat. Aurinko paistoi, tuulenhenki tuntui välillä, oli oikein rauhallinen lomapäivä. Kävimme ruokailemassa Rossossa ja siellä silmiini osui sisätiloissa ikkunan takana punavalkean kapistuksen kyljessä Pekkaniska nostaa. Piti syötyämme käydä katsomassa, nosturiko se oikein oli. Niinhän tietysti. Pienen pieni, vaikka näytti siihen varmaan avattuna saatavan korkeutta. Ison liikerakennuksen sisäpihalla oli korjaustoimet menossa.

 

Juurikkasaaren tanssilava on todella kauniilla paikalla veden äärellä. Pienempi vain kuin esimerkiksi Tommolan lava, joka myös on ihan rannalla, mutta paljon isompi. Omega ja Eija Kantola olivat esiintymässä. Samalla seudulla Kuikan lavalla oli Yölintu. Tanssi-illassa olikin sitten mukana vain tanssitaitoiset ihmiset, jotka halusivat tanssia väljemmin hyvän musiikin tahdissa. Monet olivat tuttuja ainakin ulkonäöltään ja osa muutenkin. Tällainen tuttujen tanssitilaisuus on myös sosiaalinen tapahtuma. Mukava jutella hetki ja vaihtaa kuulumisia.

 

Omega oli taas parhaimmillaan niin kuin se nyt voi vain olla ilman Tomia. On tilalle tulleella Väkeväisellä tehtävää täyttää aukko. Tai parasta olla yrittämättäkään. Hän soittaa hyvin ja lauluaääntäkin on. Taitava naishaitaristi. Kun hänet näen, palaa mieleen TV-nauhoitukset, Tanssit Stadissa, kymmenen vuoden takaa. Omana itsenään hänen on tehtävä parhaansa eikä yrittää korvata ketään toista.

 

Tanssilajeja tuli kyllä kaikkea laatua ja niitä sain myös tanssia,  paitsi polkka, josta sitten miksaajalle kerroin viimeisen tauon alussa. Polkalla sitten aloitettiin kello puoli yksi. Tanssit loppuivat vaille yksi, joten paikalla oli enää kuusi paria ja kaikki tanssimme polkat.  Oli tilaa ja vauhtiakin, sillä aika nopea oli tahti. Polkat olivat minulle ennen tuntemattomat. Siitä olikin hyvä poistua yön selkään. Kahden perättäisen erityisen mukavan tanssi-illan jälkeen pitäisi malttaa pitää tauko ja säilyttää tunnelmaa edes joku päivä. Mutta mitäs sitä muuta loman kahdelle viimeiselle illalle varsinkin kun biorytmitkin lupaavat hyvää.

 

Ajelinkin suoraan kotiin, sillä halusin nukkua ilman kissan kehräystä. Jo ulosmenoväylällä kaupungista huomasin hitaasti matelevan erikoisen näköisen auton, jonka ohitin kahdeksankympin alueella nelikaistaisella tiellä. Kun rajoitus muuttui sataan kilometriin, huomasin, että kauas jäänyt auto alkoi kiihdyttää ja oli takanani liikenneympyrässä, josta poistuttaessa oli jokin hyvin alhainen nopeusrajoite. Siinä sitten kaikilla sulkuviivoilla kirkkaissa valoissa tämä monin mainosmerkein varustettu punainen ralliauto pyyhälsi ohitseni. Kierroksia löytyi ja jonkun matkan päästä kääntyi syrjätielle. Oli varmaan kokeiltava ennen kisoja, miten auto kulkee vai pelkästään näytettävä naiskuskille, joka ohitti heidät, vaikka ajoivat aluksi huomattavasti alle nopeusrajoitusten. Kuskin kotimaata ei siinä ennättänyt autosta nähdä.

 

Loppumatka kotiin olikin levollista. Kuun sirppi ja tähdet tuovat oman rauhansa. Mikä on mukavampaa kuin pysähtyä ja katsella, missä asennoissa tähdet milloinkin ovat. Muutama rekka tuli vastaan ja muutaman ohitin kuljettajien hyvin antamien ohitusmerkkien jälkeen. Rekkakuskit ovat teiden ritareita.