26.10.2012 Kartano Kievarissa

Arvelutti lähteä, vaikkei matkaa ollutkaan pitkälti. Talvirenkaat olivat autossa, joten sen puolesta ei ollut ongelmaa. Alkumatkan 100 km nopeusrajoitus sujui hyvin, mutta sitten yks´kaks’ vauhti muuttui jopa 40 km/t mateluksi. Pitkä oli jono eteen ja taakse ja lähes tanssipaikalle asti oli sitä. Ei sillä vauhdilla voinut ajaa ojaan. Liekö ollut sitten liukas tie ja jollain kesärenkaat. En huomannut kyllä jäätä tiellä. Kaipa jollain ei keulilla olleet asiat kunnossa. Jonossa ei kukaan ohitellut matkan aikana - siisti juttu siltä osin.

Niinpä sitten olin hieman myöhään paikalla. Orkesteri Ronnies oli aloittanut jo kello 20 ja minä olin paikalla heidän osuutensa viimeisellä kappaleella. Tuttu herra haki jenkalle. Mukavaa “vanhanpojan” jenkkaa menimme. Huomioni oli, että paikalla oli todella vähän ihmisiä. Osa pariskuntia, hieman yksin tulleita. Paikan yrittäjä kertoi, että samanlaista on ollut koko syksy. Perjantaitanssit eivät saa väkeä liikkeelle. Paikassa ei ole vikaa eikä orkestereissa. Jatkossa onkin sitten lauantaitansseja, kun Kukonhiekan tanssipaikka sulkeutuu tänä viikonloppuna.

Silmäni eivät enää etsi lavalta Tom Käldströmiä. Tommysin aika loppui aikanaan Plogmanin taustalla ja Ronnies jatkaa parastaan. Heidän länsirannikon soundinsa musiikissa on hersyvän hyvää kuunneltavaa. Mikä liekään se laji nimeltään, mutta korvani pitää siitä ja saa minut hyvälle tuulelle ja hymyilemäänkin soittajille. Ainahan niitä hymyjä on ollut puolin jos toisinkin menneiden vuosien aikana. Orkesteri soitti kaksi osuutta ja sen jälkeen Charles Plogman lauloi laulunsa. Useita vanhoja kappaleitaan esitti. Niistä pidän. Sama se on monilla muillakin artisteilla. Uudet kappaleet tuntuvat niin tekemällä tehdyiltä, etten saa niistä useinkaan mitään tunnelmaa.

Tanssipuoli sujui vapaiden herrojen vähäisyydestä huolimatta mukavasti. Ensin olleella miestentunnilla haki kaksi herraa. Ei siinä juuri muuta ehtinyt, kun vasta varttia vaille yhdeksän olin paikalla. Levymusiikit olivat hyvät, joskin jossain tauolla hieman latteita. Ehkä ne tasapainottivat orkesterikappaleita. Toinen tunti alkoi orkesterimusiikilla ja naistentunnilla. En edes joka toiselle kappaleelle osannut hakea. Musiikki oli niin nopeapainotteista, etten osannut harkita ketä voisi hakea. Niinpä molempia itseäni hakeneita herroja hain. Hitaan valssin alkaessa soida ajatukseni oli hakea siitä hakualueelta jotain, mutta en ennättänyt edes ajatella loppuun, kun huomasin, ettei haettavia jäänyt. Eli haut tapahtuivat osin jo ennen musiikin alkua. Hetken ajattelin, että näin se aina käy minulle, kunnes huomasin syrjässä istuvan hyvän tanssiherran. Joskus jotain olemme tanssineet. Niinpä hänet sitten sain tanssimaan. Etelän tanssiherra hän on ja metsästysreissulla. Niin oli kyllä viimeksikin kun tanssimme. Siis lintujen metsästys oli kyseessä - ei naisten. Hän kyllä näytti sittemmin poistuneen aikaisessa vaiheessa. Tarjonta ei saattanut olla sopivaa. Erästä muuta tuttua hain foksille.

Seurannut miestenhakutunti sujui yhtä vaisusti. Alkuillan herra haki useamman kerran, kaikki rauhallisella vaihtoaskeleella tanssittavia, joskin ehkä olisi voinut hieman nopeuttaa menoa, ainakin välillä. Mutta näin hänen kanssaan. Mukava oli jutellakin tanssiessa. Rumbaa ja fuskua olivat muut lajit. Tuttu tanssiherra monista paikoista haki taukomusiikin aikana ja oli yllin kyllin tilaa tanssia. Suurin osa väkeä oli mennyt myös tauolle, kahville alakertaan ja on siellä muutakin tarjottavaa.

Toisella naistentunnilla taisin hakea pari kolme kertaa. Ihan liikunnan vuoksi, jos en muuten. Eräs jo varttuneempi herra näytti tanssivan melko kauniisti, ainakin vakiolajeja ja oli kovin suosittu naistenhauilla. Niinpä sitten hain häntä odottamatta musiikin alkua. Jotain nopeaa se oli ja ei mitenkään selvää tanssilajia. Kappaleen parikin oli samaa luokkaa. Niinpä fusku-jive-yhdistelmää tanssimme ja liian nopea oli jiveksikin. Ei oikein mitään tanssinautintoa syntynyt musiikista johtuen. Herra oli kyllä hyväryhtinen, hyvät tanssiotteet ja kantoi itsensä lattialla. Niinpä siinä juteltiin jotain ja sanoin, että saatan olla hieman parempi tangon tanssimisessa, mutta niitä oli tullut vain yksi kappalepari. Sen olin tanssinut foksina. Niinpä herra sitten myöhemmin taukomusiikin aikana haki tanssimaan. Kaksi hyvää vanhaa kunnon tangoa ja siinä syttyi tangosieluni. Yksin niiden takia kannatti olla läsnä.

Plogmanin lopetettua kiitoskappaleensa tanssiaikaa oli vielä vähän jäljellä. Katsoin parhaaksi poistua eikä väkeäkään enää ollut paljoa. Surettaa kyllä tanssiväen valinnat tanssipaikkojen suhteen kuten tämänkin paikan. Katson kyllä, että tanssipaikkojen väheneminen Suomessa on suurelta osin tanssiväen syytä. Mikä ihmeen ilo on tanssia mielettömässä tungoksessa jossain tanssijoiden valitsemassa paikassa. On monia tanssipaikkoja, joissa olisi tilaa tanssia väljemmin. On hyviä orkestereita, vaikkeivät olekaan listahuipulla. Tanssiväki ei anna mitään mahdollisuutta, sillä heille omat edut ovat ykkösiä. Niinpä niin, se on päivän sana joka puolella elämässä. Itsekkyyden sijaan inhimillisyyttä - se löytyy jokaisen sisältä.