tiistai, 10. toukokuu 2016

Iloa Elämään konsertti

09.05.2016 Iloa Elämään Hyväntekeväisyyskonsertti

 

Auditorio Miiluun Petäjävedelle oli maanantai-iltana saapunut väkeä melko paljon, mutta upeaan tilaan olisi sopinut enemmänkin. Tilaisuuden tiedottaminen oli ollut vähäistä ja paikallista. Itse huomasin sattumalta samana päivänä tilaisuudesta.

 

Illan aloitti Duo Jaana ja Eki. He esittivät kappaleet Sleep well, Black Diamond, Kuinka voit väittää (vai oliko kappale Hetken tie on kevyt), Maailma On Tehty Meitä Varten, Hillitön hopeinen kuu, Rokkibaby ja Nousevan auringon talo, jonka Jaana omisti paikalla olleelle äidilleen syntymäpäiväksi. Äänentoisto oli hieman liian kovalla.

 

Toisena esiintyi Tapio Halla-aho kitaran kanssa. Hänen musiikkivalinnat olivat kovasti mieleeni ja äänentoistokin oli parempi. Kappaleet olivat meneviä kuten Juicen Marilyn, Moottoripyörä on moottoripyörä, Topi Sorsakosken Viimeiseen korttiin, J.Karjalaisen Sankarit, Tuulensuojaan, Juicen Einarin Polkupyörä ( ei halunnut esittää nyt versioita Napoleonin mopo tai Tarzanin kalsarit – huumorimies oli tämä laulaja) ja lopuksi Muisto vain jää.

 

Illan päätti Tangokuningatar 2003 Saija Tuupanen ja häntä säesti vuoden 2000 Kultaisen harmonikan miesten voittaja Aki Metsälä. Molempia olen kuullut pitkällä ajalla tanssilavoilla, konserteissa ja musiikkinäytelmissä. Saija on paras artisti kaikin puolin. Upea ääni, kaunis ulkonäkö, pukeutuu tyylikkäästi ja sydämellinen tapa suhtautua kuulijoihin. Aki puolestaan on taitava muusikko, laulaa mm.duettoja Saijan kanssa ja on Saijan orkesteri eXmiehet jäsen. Niin, myös komea mies. On aina ollut ilo olla paikalla.

 

Nyt Saija aloitti Suvivalssilla. Seuraavina tango Kultaiset korvarenkaat ja duettona Akin kanssa Jotain jää. Kellohame heilahtaa oli menevä kappale ja perään kaunis Kuuleeko yö. Ilta päättyi kappaleella Valkoinen ruusu.

 

Kaikki esiintyjät kukitettiin ja kehoitus mennä vielä lähtiessä kakkukahville. Lienee varattu reilusti. Kävin siis toisen kerran - unohdin dieetin....

 

Olin jättänyt auton hieman huonoon kohtaan ja ajattelin, että onko muistutus tuulilasissa. Paikoitusalue oli täysi. Minun edessä oli vielä toinenkin auto ja siitä nousi naisihminen. Auto ei lähtenyt käyntiin. Polttoaine oli päässyt loppumaan. Tarjosin kyytiä hakemaan tätä ainetta. Minulla oli käyttämätön kanisteri autossa, joten tyytyväinen ja kiitollinenkin nainen pääsi lähtemään. Konsertti-ilta päättyi siis kaikin puolin hyvin – viimeksi näin Akin vilkutukset.

sunnuntai, 8. marraskuu 2015

Aki Hietalan juhlakonsertti

Olin 7.11.2015 Pieksämäen Poleenissa, jossa oli Aki Hietalan juhlakonsertti "20 vuotta ensilevytyksestä". Orkesterina oli Ylivieskan soittajat, mitä johti Markus Seppälä. Sali oli täysi ja tunnelma korkealla aplodien kera.

 
Laulujen välillä Aki kertoi musiikillisesta urastaan alusta asti - pikkupojasta alkaen isänsä orkesterin rumpalina lauluihinsa ja levytyksiinsä sekä musiikin opintoihinsa saakka. Hänellä on aivan mahtavan hieno ääni ja oli hän osallistunut aikanaan Seinäjoen tangolaulukilpailuihinkin. Valssin valtias-laulukilpailun voitto vuonna 1995 teki hänet tunnetuksi ja Vuoden tanssittajatulokasvoitto tuli kaksi vuotta sen jälkeen. Musiikillinen ja laulajan ura jatkui 2007 saakka, jolloin hän siirtyi musiikinopettajaksi.
 
Oli upeaa kuulla niitä kappaleita, joita vuosia sitten olin kuullut hänen laulavan. Muistan hänet paremmin laulavana rumpalina, jonka ääntä ja soittotaitoa ihailin. Nyt katselin menneitä kirjoituksiani ja olin ollut aika monilla keikoilla 2007 ja sitä ennen. Toiset soittajat ja laulajat vain jäävät mieleen ja erityisesti rumpalit. Heitä tiedän muutamia, joita ihailen ja useat heistä laulavatkin. Jotkut jopa osaavat tanssiakin.
 
Ilta oli unohtumaton ja se kului liian nopeasti. Voisin alkaa vielä uudelleen - kuuntelemisen ja katselun. Iso puhallinorkesteri oli hyvä valinta illan lauluille. Yllätyksenä oli Akin ja Juhani Markolan yhteislaulu Rakkauden aamu. Olisipa hienoa kuulla Akin laulua vielä joskus. Ja ne rummutkin.... 
 

sunnuntai, 18. lokakuu 2015

Tanssiorkesteri Ippe Mansikka

17.10.2015 Kauko-Pohjan ns talolla

 

Pitkästä aikaa menin yleensä tanssipaikalle. Tuttu paikka tämä oli. Olin ainakin kerran täällä Olavi Virran muistotansseissa. Se oli kaksi vuotta sitten kesällä. Nyt halusin olla paikalla, kun Tanssiorkesteri Ippe Mansikka oli esiintymässä. Pidän kovasti heidän kappalevalinnoistaan ja iloisesta esiintymisestään.

 

Ilta oli kikkailematonta selkeää hyvin tanssittavaa musiikkia. Ippe laulaa persoonallisella tavallaan sydämiin. Lauluosuuksia oli myös naiskosketinsoittajalla ja toisella kosketinsoittajalla. Orkesterissa on myös toinen nainen. Haitaristi on pieni ja siro nainen ja hän seisoo illassa haitarin kanssa neljä 45 min. osuutta kerrallaan. Ei näytä edes rasittavalta – haitari niin kevyesti sylissä. Ja miten taitava soittaja hän on! Ihailen häntä! Illan aikana mieskosketinsoittaja soitti myös haitaria ja yhdessä naissoittajan kanssa soivat upeat kappaleet. Oli hienoa olla paikalla.

 

Tämä paikka on minusta aika syrjässä. Paikallisten, lähiseudun ihmisten mielestä varmaan ihan hyvällä paikalla! Heitä olikin aika paljon ja enimmäkseen pariskuntia. Ei ollut mikään yllätys minulle. Mutta oli paikalla muutamia yksin tulleita. Olin arvellut vain katselevani ja kuuntelevani Ipen joukon esiintymistä. Minua onnisti kyllä hyvästi. Paikalla oli herra, joka alusti asti välillä haki tanssimaan ja aika paljon sain olla tanssilattialla. Mukavia tansseja ja mukavaa juttuseuraa hän oli.

 

Paikassa on miellyttävä henkilökunta. Kahviossa monenlaista tarjottavaa. Naistenhuone on tilava, siisti ja ”täydellinen” - kaikenlaista pientä tarviketta, mitä nainen saattaa tarvita! Ja ovella käännettävä lappu – odota hetkinen! Odotustilassa oli pöytiä ja tuolia, ei tarvinnut seisoen odotella!

 

Käyn varmaan myöhemminkin, kun esiintyjissä näkyy olevan minulle mieleisiä esiintyjiä!

 

sunnuntai, 19. heinäkuu 2015

Upea tanssiorkesteri - KinoJake

18.07.2015 Letkaliiteri, Rutalahti Joutsa

 

En ole aikoihin syystä jos toisestakaan selviytynyt minulle pitkältä ajalta olevien tuttujen ja mieleistä musiikkia soittavien orkesterien keikoille. Lauantaina pääsin KinoJake Orkesteri​n iltaan - vuosi oli mennyt edellisestä kerrasta ja ensi tapaamisestamme ainakin kahdeksan vuotta.

 

KinoJake on alusta alkaen esittänyt tanssimusiikin omalla tyylillään, josta pidän. Tunnettuja kappaleita jopa ikivihreitä he soittavat omilla upeilla sovituksillaan. Koko illan musiikki on sellaista, että odotan, mitä nyt tulee. Hienoja ja kauniita ovat monet Anninan ja Jannen duetot ja on ilo katsella heitä.

 

Aiempia tuttuja kappaleitakin esitettiin kuten Neiti kevät, Pilke silmäkulmassa, Huopikkaat ja minulle uutena Popedan kappale Sukset, josta tehty mukava humppasovitus. Yön kappaleen nimi ei jäänyt mieleeni, mutta kuulosti myös hyvältä sovitukselta. Tanssilajeja esitettiin runsaasti ja kyllä lattia oli täysi niin kädenalitanssijoista kuin muistakin. Paikalle oli saapunut hyvin tanssivia pareja. Paljon oli myös lähiseudun väkeä ja hekin enimmäkseen pariskuntia. Tämä on entisajan kaunis tanssipaikka.

 

sunnuntai, 31. toukokuu 2015

Leif Lindemanin Toivon-albumin julkistamiskonsertti

30.05.2015 Höyrypaviljongilla

 

Paikalla oli hyvin runsas joukko tanssijoita ja muutakin väkeä katsomassa ja kuulemassa kansan tangokuninkaan Leif Lindemanin kolmannen albumin Toivon julkistamista. Iloinen väki kiitti runsain taputuksin Leifiä ja samalla osansa saivat Leifin osuuksilla haitaria soittava Pekka Juntunen ja Avec-orkesterinsa – Juha, Janne, Jukka ja Teemu. Taitavia muusikoita kaikki ja orkesterista löytyy laulumiehiäkin. Taukomusiikista vastasi kokenut Oiva Lampinen ammattitaidolla.

 

Hauska hetki oli välillä, kun talon puolesta oli Leifille lyhyt puhe ja hänelle ojennettiin kukkaset ja jalkapallo. En kuullut tarkkaan, mutta pallo liittyi Iltalehden kirjoitteluun Leifin kesän runsaista keikkailuista ja jaksamisesta. Taisi olla kunnon kohottamiseen jalkapallo. Hyvin Leif jaksoi nytkin lavalla ja on aina jaksanut, kun olen 1,5 vuoden ajan hänen illoissaan käynyt.

 

Albumin kappaleissa on hyvät sovitukset ja sanat. Kaikissa on elämää, iloa ja surua, kaipuuta ja rakkautta, ikävää ja menetystä sekä ennen kaikkea toivoa. Suomalaisen tunne-elämään sopii tämän albumin kappaleet.

 

Leif esitti uudelta albumiltaan nimikkokappaleen, herkän tunteellisen Toivon. Myös valssit Valkea ruusu ja Elämän aalloilla – kauniita molemmat. Olin kuunnellut etukäteen levyn kappaleita youtubesta, että tiesin, mitä on tulossa ja odotin kovasti Kuun kyyneleitä. Leif esitti sen upeasti. Jotain tangomaisuutta siinä on välillä ja rumbaa. Tässä Leifin laulussa ja Pekan haitarimusiikissakin toistui häivähdyksinä pienet tauot. Ne tekivät tästä kappaleesta erityisen. Ihana kappale tulkinnalliseen tanssiin ja sopi niin hyvin Leifin äänelle.

 

Puut punertuu-kappaletta Leif oli esittänyt jo aiemmin. Se tuntui jo kovin tutulta. Hieno kappale. Hurmio ja Purista mua hiljaa – molemmat kauniita kappaleita ja näissäkin oli sanomaa. Kaikissa kappaleissa on hyvät sanoitukset. Itse kuuntelen musiikin lisäksi mitä sanat kertovat.

 

Ensimmäisellä osuudellaan Leif lauloi uusia kappaleitaan. Ihan alussa olivat aiempia laulujaan Sokeripala ja Rattaanpyörä. Sitten tuli sähkökatkos, jota hieman aikaa korjattiin. Kirkkaat valot eivät tainneet toimia sen jälkeen, mikä ei haitannut ainakaan minua.

 

Toinen osuus ja kolmaskin sujuivat jo tuttujen kappaleiden kuuntelulla. Kaikki hyviä ja minulle mieleisiä olivat mm. kappaleet kuten Vihreät niityt, Hopeinen kuu, Sinikalle, Tallinnan laulu, Näin käy ja Eron hetki on kaunis.

 

Kokonaisuutena kun ajattelen tätä iltaa, niin se oli yksi parhaista Leifin illoistani. Uusia kappaleita entisten hyvien lisänä. Iloinen esiintyminen, silmien säteily, hymyt tanssiväelle, kaikkien kuulijoiden huomioiminen ja myös yhteenkuuluvuus orkesterin kanssa – katse ja hymyä heille. Mutta ennen kaikkea hänen lauluäänensä. Siihen eivät sanat riitä kertomaan mitä tunsin. Hän laulaa ja samalla hymyilee, jos se vain sopii kappaleeseen. Hänen laulunsa ja ilonsa tarttuu kuulijoihin, jotka kyllä osoittavat ihailunsa. Kun Leifin silmät säihkyvät lavalta kaikille, niin samaa on nähtävissä lavan edessä katsojienkin silmissä.

 

Illan päätteeksi Leif seurusteli fanien kanssa. Oli levyn myyntiä, fanikorttien jakoa ja kuvien ottamista sekä ennen kaikkea ne lukemattomat halaukset. Onnellisiä ihmisiä näytti poistuvan kotiinsa. Tämä ilta oli hieno kaikkineen. Kiitollinen saan olla, että olen voinut olla niin monta kertaa kuulemassa Leifiä.